Anne Tyler: Äkäpussi

Anne Tyler: Äkäpussi

Johnny Kniga, 2018
Suomennos: Tarja Lipponen
Alkuteos: Vinegar girl, 2016

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kesto: 6 h 44 min
Kuuntelin kirjan BookBeatissa.

Kate Battista asui yhdessä pikkusiskonsa ja hajamielisen, koelaboratoriossa työskentelevän tohtori-isänsä kanssa. Pikkusisko Pupu oli 15-vuotias ja kävi vielä lukiota. Heidän äitinsä oli kuollut kun Pupu oli ollut vain vuoden ikäinen.

Kate itse oli töissä lastentarhan apulaisena vaikkei järin lapsirakas ollutkaan ja sen lisäksi hän pyöritti pitkälti heidän yhteistä arkeaan. Ura lasten parissa ei ollut Katelle mikään unelmatyö, mutta sinne hän oli päätynyt omakohtaisesti todistettuaan, että yliopistostakin voi saada potkut liian suulaasta käytöksestä. Samassa lastentarhassa itse työskentelevä täti oli järjestänyt Katelle paikan, jonka Kate paremman puutteessa oli ottanut vastaan, mutta siitä oli nyt jo kuusi vuotta. Kate ei saanut aina kovin positiivista palautetta lastentarhassakaan, sillä hän oli välillä turhan nenäkäs, ja itsehillinnän ja tahdikkuuden suhteen Katella oli erityisesti kehittymisen varaa.

Isän tutkimusassistenttina labrassa oli kolmen viime vuoden ajan toiminut Pjotr, joka oli päässyt maahan erityisosaamisviisumilla. Ne myönnetään juurikin kolmeksi vuodeksi ja aika oli käymässä vähiin. Isä ei haluaisi luopua pätevästä assistentistaan, etenkään nyt kun suuri läpimurto on aivan hollilla.

"Voisimme muuttaa hänen statustaan muotoon 'naimisissa'. Amerikkalaisen kanssa."
"Pjotr on siis naimisissa amerikkalaisen kanssa?" 
"No ei aivan vielä", isä sanoi. Hän seurasi taas tytärtään ruokailuhuoneeseen.
"Mutta hän on verraten hyvännäköinen, luullakseni. Eikö sinustakin? Kaikki ne samassa rakennuksessa työskentelevät tytöt näyttävät löytävän kaikenlaisia syitä päästäkseen hänen kanssaan juttusille."

Valitettavasti keskustelut tyttöjen kanssa eivät tuntuneet johtavan avioliittoon asti, joten isä oli saanut mielestään loistavan idean joka saa aluksi Katen raivoihinsa.

"Nyt kerrot minkä kunniaksi me juomme", hän sanoi ja ojensi kaksi pölyistä viinilasia.
"No sille, kun Pjotr sanoi että nyt sinä pidät hänestä." 
"Sanoo vai."
"Hän kertoi, että te kaksi istuitte yhdessä takapihalla ja sinä tarjosit hänelle herkullisen lounaan ja sinulla ja hänellä oli mukava keskustelu."
"No jaa, kaipa kaiken tuon voi sanoa enemmän ja vähemmän tapahtuneen, tavallaan", Kate sanoi.
"Ja? Mitä sitten?"
"Kaipa hänellä on toivoa, hän ajattelee että asia järjestyy."
"Vai sillä tavalla hän ajattelee. Joutaisi hirteen koko mies, mokoma mielipuoli."

Jos Äkäpussista tulee mieleesi William Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään, se on tarkoituskin. Tylerin kirja kuuluu laajempaan sarjaan, jossa kahdeksan kirjailijaa laittoi Shakespearen tunnetuimpia teoksia uuteen, nykypäiväiseen kuosiin. 

Alkuperäisessä näytelmässä on kolme eri juonikuviota, mutta Tyler on valinnut niistä yhden, juuri tämän äkäpussin kesyttämisen ja muokannut siitä kiinnostavasti erilaisen version. Esimerkiksi tuo Katen naittaminen viisumitarpeen takia oli mielestäni hyvin kehitelty, nykypäivänä olisikin ehkä vähän haastavaa saada tuikitavallisen, valkoihoisen amerikkalaistytön pakkoavioliitto kuulostamaan uskottavalta. Pjotr asenteineen on sangen stereotyyppisen oloinen itä-eurooppalainen maahanmuuttaja, mutta toisaalta jotenkin symppis. Plussaa siitä ettei kirjaa oltu venytetty liian pitkäksi. Äänikirjassa jopa Pjotrin venäläisaksenttiset repliikit toimivat yllättävän hyvin, kaiken kaikkiaan positiivinen kuuntelukokemus.

Kahdeksasta sarjan kirjasta on ilmestynyt jo seitsemän, suomennettuja on toistaiseksi viisi, kuudennen Johnny Kniga julkaisee marraskuussa. Esimerkiksi Macbethin on laittanut uusiksi Jo Nesbø, jonka Macbeth on, kuinkas muutenkaan, poliisipäällikkö. Itselläni odottaa lukupinossa Jeanette Wintersonin Aikakuilu, joka pohjaa Talviseen tarinaan.