Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä

Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä

Bazar, 2020 (paperikirja 2018)

Lukija: Mervi Takatalo
Kesto: 14 h 57 min
Kuunneltu Nextoryn sovelluksessa.

Eneby Ruotsin Smoolannissa oli pieni kyläyhteisö, jossa kaikki tunsivat toisensa ja jossa pääkaupunkilaisia katsottiin nenänvartta pitkin. Elettiin kesää 1957. Tukholmalainen Hannah Lönn kirosi, että joutuisi viettämään tuossa jumalan hylkäämässä loukossa peräti kaksi pitkää viikkoa luvattuaan auttaa Lilly-tätiään tämän muljautettua nilkkansa. Hannah oli haaveillut työstä muodin parissa; Rooma, New York, Riviera, Hollywood. Mutta tässä sitä oltiin, keski-ikäisenä ompelijattarena, maailmalle kantavat urahaaveet kuihtumassa ja kurjuuden huipuksi matkalla kesäloman viettoon Enebyhyn.

Perheitä ja kyläläisiä esitellään alussa monia. On esimerkiksi seppä Igor ja tämän vaimo Anna sekä Kanttoriksi kutsuttu kulkuri. Igorin veli Sören oli asunut Igorin ja Annan luona jo vuosia. Hannahin tullessa Enebyhyn oli illalla luvassa ompeluseurat, jolloin miehet olivat puolestaan kokoontumassa viinaan menevälle Igorille ottamaan kuppia. Igor hankki pontikkaa povari-Idalta, jonka tuotantolaitosta Asta Grankvist katsoi pahalla silmällä.

Asta Grankvist oli vanhapiika, joka erittäin mielellään ja pyytämättä jakoi neuvojaan kaikille. Hän oli vuotta aiemmin jäänyt eläkkeelle sairaanhoitajan työstään olettaen olevansa korvaamaton, mutta työkaverit eivät olleet soitelleet perään. He halusivat varmaankin puhdasta huomaavaisuuttaan antaa hänen huilailla rauhassa pitkän työuransa jälkeen. 


Gunnel Molin oli vaaleaverikkö, kylän oma gracekelly, kahden lapsen äiti jonka mies Gunnar näyttäytyi harvakseltaan Enebyssä.

Hannah hymyili mahdollisimman ystävällisesti ja kääntyi kohti Gunnel Molinia. 
- Anteeksi, minulle jäi hieman epäselväksi, käyttekö te töissä vai oletteko kotirouva? 
Vaaleaverikkö hymyili viileästi, minkä Hannah tulkitsi vastaukseksi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 
- Millä alalla miehenne on?
Hannah olisi voinut yhtä hyvin röyhtäistä suureen ääneen. Vielä äsken rupatelleet, räpättäneet ja räkättäneet naiset vaikenivat ja tuijottivat Hannahia kauhuissaan.Gunnel Molinin ilmekään ei värähtänyt, vaan hän istui kuin suolapatsas kahvikuppi sylissään katse kattoon kiinnittyneenä. 
Taas Hannah oli möhlännyt. 

Mattsonien perheeseen kuuluivat Arne, tämän vaimo Kerstin ja heidän poikansa Jonni. Pelkkä mammanpoika äitinsä helmoissa, oli Arnen näkemys jälkeläisestään. Jonnin oli määrä muuttaa omaan torppaansa ja mennä naimisiin 22-vuotiaan Beatrice Karlssonin, maatilallisten Gustavin ja Svean tyttären kanssa, kun oli tämän jotenkin saanut suostumaan kosintaansa. 

Sitten hänellä välähti, pimu oli tietysti pieniin päin. Jonni ansaitsi siis ainakin rahtusen kunnioitusta, jos hän kerran kykeni tekemisiin naisten kanssa. Arne oli jo ehtinyt murehtia, että pojassa oli jotakin vikaa, sillä ainoa nainen jota kohtaan Jonni oli osoittanut kiinnostusta, tai paremmin sanottuna palvontaa, oli Kerstin. Hänen mielessään oli käynyt jopa kauhistuttava ajatus, että poika oli homofiili.

Svea Karlsson oli jo arvannut miten tyttären oli käynyt, kun aamukahvi oli saanut tämän pahoinvoivaksi. Gustav oli hemmotellut tytön pilalle ja Svea oli ollut jo luovuttaa hänen suhteensa, kuka tämän ikinä veisi vihille.

Äidin mielestä Beatrice oli onnistunut vain yhdessä asiassa, nimittäin kihlauksessa. Svea oli mennyt täysin pois tolaltaan uutisen kuultuaan, syleillyt Beatricea, hakenut pullon ja tarjonnut isälle snapsin keskellä kirkasta päivää. Koko juttu oli karannut nopeasti käsistä. 

Jonniin taas oli ihastunut Söderlundien kauppiasperheen kotiapulainen Ulla. Tällä oli salaisuus jonka tiesi vain, yllätys yllätys, Asta Grankvist.

Kristina Lind piti kylän konditoriaa äitinsä kuoltua. Hannah tunsi naistyypin. Ulkonäkö kieli itsensä kieltämisestä ja laiminlyömisestä muiden tähden. Kristinan tapauksessa kuolleiden tähden. Se oli surullista. Konditoriaan Hannahia vetivät vaniljasydämet, ne olivat miltei hävyttömän suuria ja komeita ja päällä oli reilusti tomusokeria. Kristina leipoi kaiken itse, mutta kahvilassa häntä autteli joskus kauppiasperheen tytär, Laila Söderlund, joka oli kova lörpöttelemään, muttei kuitenkaan pärjännyt siinä äidilleen Gretalle.

Hannah pelkäsi joutuvansa kuuntelemaan pitkää selontekoa salamyhkäisen kotiapulaisen herättämistä epäluuloista ja pyysi kovaan ääneen Lucky Strike -askin. 
Kauppaan laskeutui niin syvä hiljaisuus, että olisi kuullut piparkakun putoavan lattialle. Kuusi silmäparia tuijotti Hannahia ja hän ehti nähdä niin järkytystä, yllätystä kuin inhoa. Sitten Greta ryhdistäytyi. 
- Kokonainen askiko? Myymme savukkeita myös yksittäin.
Hannah vakuutti, että halusi kokonaisen askin. - Itse asiassa, laitetaan kaksi.

Hannah oli vastahakoinen, kun Lilly-täti tarjosi Hannahin ompelutaitoja yhdelle jos toisellekin kyläläiselle. Hannah ja Lilly-täti olivat kuitenkin menossa ottamaan mittoja Asta Grankvististä uutta pukua varten, kun löysivät hänet hengettömänä keittiön lattialta, räätälinsakset rintakehästä törröttäen.


Greta Söderlund oli ainoa joka ei selvinnyt roolistaan murhenäytelmässä. Eihän tätä voi edes käsittää -tyylisen päänpudistelun lomassa hän näytti hävyttömän tyytyväiseltä, luultavasti siksi, että kaupasta oli tullut luonnostaan paikka, jonne kokoonnuttiin tuulettamaan hirmuteon kirvoittamia tunteita. Yhtäkkiä koko kylän väelle oli tullut huutava tarve lähteä ostamaan edullista pikkusälää, kuten hakaneuloja tai kanelia.
Hannah ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Ostettuaan turhanpäiten ruokasoodaa hän oli jäänyt kauppaan kuuntelemaan huhupuheita. Hän oli nimittäin päättänyt saada Asta Grankvistin murhaajan kiinni. Mieluiten ennen kuin se roisto ehtisi nitistää hänetkin.

Siinäpä oli melkoinen kavalkadi henkilöitä! Ärsyttävästä jokapaikantietäjästä kehkeytyi julman kuolemansa jälkeen kerrassaan hieno ihminen, jota kyläläiset kilvan kehuivat miellyttäväksi naisihmiseksi. Murhaaja ei siis millään voinut olla kukaan omalta kylältä, ei tokikaan. Tapausta ryhtyivät tutkimaan rikosetsivä Holm ja apulaisetsivä Rask, mutta Hannah ei malttanut olla penkomatta asioita itsekin. Halukkaita pääsemään eroon joka asiaan puuttuvasta vanhastapiiasta tuntuikin olevan jonoksi asti. Asetelma oli siis enemmänkin perinteisen britti- kuin skandidekkarin kaltainen ja loi tälle lempeälle jännärille kiinnostavat, ajankuvalleen uskolliset ja hyvin toimivat raamit. Kirjalle on luvassa jatkoa, Hannah tulee siis tutkimaan rikoksia jatkossakin ja uskon palaavani hänen seikkailuihinsa.