Ansa Tulivaara: Dekolteen kääntöpiiri

Ansa Tulivaara: Dekolteen kääntöpiiri

Toiset tarinat, 2018

282 sivua

Kirja on lainattu Pirkanmaan kirjastoista. 

Tasainen maisema taksin ikkunan takana kieli, että näiltä seuduilta ei toimintaa löytyisi, ei ainakaan sellaista, mitä 33-vuotias levottomaan elämään tottunut nainen kaipasi: yökerhoja, ryttyisen kosteita lakanoita, laiskoja sunnuntaiaamuja lattemukeineen, ehkä jotain miestä aamupalapöytään vastapäätä, sellaista jonka kanssa rakasteltaisiin pian suihkun alla kuin viimeistä päivää.

Taksin, paloautonpunaisen Mersu coupén takapenkillä Krista nyt kuitenkin istui, matkalla lapsuudenkesistä tuttuun mummolaan Etelä-Pohjanmaalla. Kun vanhemmat olivat ilmoittaneet, että jonkin aikaa tyhjillään ollut rintamamiestalo menisi myyntiin, Krista pakkasi matkalaukkunsa saman tien. Krista oli freelancer graafikko, jonka käyntikortissa luki kuitenkin Henkimaailman personal trainer, sillä se hän olisi mieluummin halunnut olla. Muutto, ero Sebastianista ja hyppy Helsingistä mustaan aukkoon antoivat Kristalle vapauden tehdä mitä vain. Niinpä hän reteästi kiitti taksikuskia kyydistä ja lupasi tarjota seuraavat jos miestä vaan kiinnosti.

Kristan kyydinnyt Juma eli Juha-Matti, Tero ja Kekkilä vastasivat paikallisesta taksiliikenteestä. Juha-Matti vastasi myös Margitin, Teron vaimon "kyydeistä", sillä Terolla ja Margitilla oli mennyt jo pidempään huonosti ja he kävivät vieraissa puolin ja toisin. Kun Juha-Matti teki tikusta asiaa poiketakseen Kristan luona, päädyttiin sielläkin saman tien lakanoiden väliin.

Yleensä tässä tilanteessa aina harmitti. Mies näyttäisi aamun kelmeydessä rumalta ja löysältä, samoin myös hän itse. Haisevat hengitykset, oltiin sitä krapulassa tai ei, lököttävät alushousut, keltaiset varpaankynnet. Mutta Juha-Matti oli kuin henkiin puhallettu miesbarbi.

Kristan sisko Tea oli teologi ja työskennellyt viimeiset kolme kuukautta ihmisoikeustarkkailijana Jerusalemissa. Viimeisen kuukauden hänellä oli ollut myös kiihkeä suhde Salama-nimisen naisen kanssa. Tea oli huutanut Jumalaa ja ajatellut, että hänellä ei olisi enää mitään asiaa taivaaseen. Suomeen palattuaan, Kristalta mitään kysymättä hänkin suuntasi vanhaan mummolaan, vaikkeivät he siskon kanssa olleet oikein toimeen tulleetkaan sitten lapsuusvuosien.

Taksikuski oli aivan liian pelimies koskettamaan hänen sisintänsä. Hän oli juuri jotenkin selvinnyt ajatuksesta, ettei näkisi Salamaa enää koskaan, eikä hän voinut ryhtyä mihinkään kissa ja hiiri leikkiin maalaismiehen kanssa, joka varmasti oli nainut aivot pellolle kylän kaikilta alle nelikymppisiltä naisilta. Myös Kristalta. Hän ei halunnut tukkimiehen kirjanpidon yhdeksi viivaksi Juha-Matin ruutuvihkoon. 

Dekolteen kääntöpiiri on kirja, joka ei voi tapahtua kuin kesällä. Se on hulmuavien hellemekkojen anteliaita kaula-aukkoja ja helmoista vilahtelevia sääriä, se on sikspäkin esittelyä kun on pikaisesti pulahtanut järveen ja vettä hiuksistaan heilauttaen astelee kuin James Bond kohti seuraavaa valloitusta. Se on tanssilavoja, joilla Tarja ja Vaaleanpunaiset flamingot tanssittavat yleisöä, kitarassa 19-vuotias Joel joka on vielä neitsyt.

Taksikuskit olivat hahmoina kuin suoraan suomalaisesta maalaiskomediasta, kun taas henkilöiden keskinäisten suhteiden kehittyminen oli enemmän Salatuista elämistä, kun kaikki kokeilivat kaikkia, kaverin vaimoa ja molempia sisaruksia, eikä kukaan ikinä kieltäynyt mistään mitä tarjottiin.