Sivut

Sivut

lauantai 15. helmikuuta 2020

Ruth Ware: Nainen hytissä 10


Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Otava, 2018
Suomennos: Terhi Kuusisto
Lukija: Mervi Takatalo
Kesto: 11 h 22 min


32-vuotias Laura "Lo" Blacklock asuu Lontoossa kaksin Delilah-kissansa kanssa. Eräänä aamuna, pidempään venyneen kostean illan jälkeen Lo herää siihen, että hänen asunnossaan liikkuu joku. Murtovaras vie Lo'n käsilaukun ja puhelimen ja Lo saa vielä kunnon mustelmankin miehen iskettyä oven hänen naamalleen.

Onneksi varas ei ollut löytänyt hänen passiaan, sillä vain muutaman päivän päästä Lo on lähdössä viikon unelmaristeilylle jylhiin vuonomaisemiin. Hän on töissä matkailulehdessä ja pomonsa Rowanin ollessa esteellinen Lo on valittu sijaistamaan tätä tuolle unelmien työmatkalle. Vain kymmenen luksusluokan hyttiä, kyseessä ei siis ole mikään tuhansia matkailijoita vetävä valtamerilaiva, vaan ylellisen huvijahdin, Aurora Borealiksen, neitsytmatka. Nyt nuorella naisella on mahdollisuus näyttää mihin hän pystyy ja nousta kenties urallaan ylöspäin. Kymmenen pitkän vuoden ajan hän on joutunut vain taustoittamaan muiden matkoja ja juttuja.

Laiva osoittautuu häikäiseväksi, kirjaimellisesti. Kynttiläkruunuja tuhansine Swarovskin kristalleineen, marmoria, raakasilkkiä. Yhteistiloissa salonki, kirjasto, kylpyläosasto, hyteissä parvekkeet, parisängyt, täysimittaiset ammeet. Paikalla on matkailualan ammattilaisia, toimittajia, valokuvaajia, sijoittajia sekä yllättäin Lauran entinen työ- ja poikakaveri, Ben, mikä ei ollut ollenkaan mieleinen yllätys.

Ihan ensimmäisenä laivalle saavuttuaan Lo kuitenkin tutustuu naapurihytin, numero 10 matkustajaan, nuoreen naiseen jolta käy pyytämässä lainaksi ripsiväriä, oma kun oli ollutkin laukussa jonka murtovaras vei. Illallisella kymppihytin naista ei näy, mutta omaan hyttiinsä palattuaan Lo kuulee seinän takaa ääniä, parvekkeen oven liukuvan auki ja sen jälkeen huudon ja ison loiskahduksen, kuin ruumis olisi heitetty kaiteen yli mereen. Lo yntää paikalle ja näkee verisen parvekkeen kaiteen. Hän palaa hyttiinsä, hälyttää henkilökuntaa apuun, mutta mitä, kun kapteeni ehtii paikalle on naapurihytti aivan tyhjä, verijäljet kadonneet eikä hytissä sitä paitsi pitänyt edes asua kenenkään. Kaikki viitteet mustatukkaisesta naisesta ovat kadonneet eikä kukaan usko Lo'ta. Olihan Lo juonut jonkin verrankin illallisella, mutta vaikka hän olisikin kuvitellut huudon ja loiskahduksen, hän tiesi varmasti puhuneensa naisen kanssa.

Oliko hän huutanut aaltojen hyrskyessä ylitseen? Oliko hän yrittänyt huutaa suolaveden tulviessa keuhkoihin, rintakehän kohoillessa vaivoin, kylmyyden käydessä luihin ja ytimiin, veren köyhtyessä hapesta ja hänen upotessaan yhä syvemmälle...
Ja hänen ruumiinsa ajelehti valtameren syvyyksien kylmässä, hiljaisessa mustuudessa luunvalkeana kalojen näykkiessä silmiä, hiusten kelluessa tummana pilvenä merivirrassa... Ajattelin myös kaikkea tuota, mutten sanonut sitä ääneen.
"Älä", Ben sanoi. "Älä päästä mielikuvitusta valloilleen."
"Tiedän, miltä se tuntuu", sanoin Benin avatessa oven. "Tajuatko? Tiedän, miltä hänestä tuntui, kun joku kävi hänen kimppuunsa keskellä yötä. Siksi minun on pakko selvittää, kuka kohteli häntä niin."
Sitä paitsi saattaisin itse olla seuraava uhri, ellen saisi sitä selville.

Pienehkö huviristeilijä on passeli paikka suljetun paikan psykologiselle trillerille, joten puitteet jännitykselle ovat kunnossa tässä Ruth Waren järjestyksessään toisessa romaanissa. Ahdistaa sopivasti samaa tahtia Lo'n kanssa. Paperikirjoina jännärit eivät vieläkään minua nappaa, mutta äänikirjana trilleri silloin, toinen tällöin on paikallaan, joten luulen että kuuntelen loputkin ennen pitkää. Hiukan tätä olisi kestänyt kyllä tiivistää.

12 kommenttia:

  1. Minäkin viihdyin tämän kirjan kanssa. Taisin lukea sen painettuna aj hyvin sekin eteni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en ole jännäreitä lukenut kuin ihan muutamia elämäni aikana, mutta nyt ne jotenkin uppoavat äänikirjan muodossa. Vieläkään sellaiset, joissa jokin poliisi tmv tutkii tapahtunutta rikosta eivät tunnu yhtään minun jutulta. Kuuntelin yhden Flavia de Lucen joka meni ihan siinä rajoilla, mutta niitä saatan jatkaa. Mutta nämä tällaiset joissa se päähenkilö on uhri eikä rikoksen tutkija menee minulle.

      Poista
  2. Huh! Jotenkin tuo alkukuvaus oli niin yltiöromanttinen, että hieman petyin, koska kuvittelin kyseessä olevan jännärin ja niinhän se loppujen lopuksi olikin. Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että tämä kirja saattaa löytyä lukemattomien pinosta. Täytynee joskus lukea, kun vain ehtisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puitteet olivat kyllä suorastaan ylelliset, vaikkei tässä romantiikkaa ollut, hengenvaara kylläkin...

      Poista
  3. Luin tämän viime vuonna, ja vaikka tarina tuntui vähän epäuskottavalta, ainakin muistan sen edelleen hyvinkin...eli on jonkunlainen laadun merkki. Osa näistä brittitrillereistä on kovin samantyyppisiä, kaavamaisia tms. eivätkä jätä kovin syvää muistijälkeä. Voisin siis jatkaa Ruth Waren lukemista tämänkin jälkeen. Ehdottomasti tämän genren paremmasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hyvä pointti, että mieleen jääminen on jonkinlainen laadun tae. Jännästi se vaihtelee millaisia muistijälkiä kirjoista jää, kun joistain ei jää oikein mitään vaikkei olisi niin kauankaan sen lukemisesta.

      Näitä jännäreitä, missä pääroolissa ei ole kukaan ulkopuolinen henkilö kuten poliisi tmv henkilö joka ratkoisi rikosta työnsä puolesta, tuntuu olevan haastavampi löytää, noista edellämainituista kun en yhtään tykkää...

      Poista
  4. Minulla on Ruth Waren trillerit vielä kokeilematta... mutta häntä kehutaan niin paljon, että lukulistalla ovat! Tämä kirja itse asiassa kiinnostelee minua juuri nyt eniten hänen kirjoistaan, mutta taidan lukea kirjan painettuna. Ääniversion lukijan ääni ei kuulu suosikkeihini, en taida jaksaa kuunnella noin montaa tuntia sitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, jännä, minusta tämä Takatalo oli hyvin sellainen "peruslukija", ei juuri tullut fiilistä suuntaan eikä toiseen. Mutta tykkäsin kyllä enemmän Rouva Westaway -kirjan lukeneen Karoliina Kudjoin äänestä. Molemmat "kelpaavat" mulle :)

      Poista
  5. Muistuttaa asetelmiltaan kovasti näitä nyt niin suosittuja "nainen näkee rikoksen mutta kukaan ei usko" -dekkareita... Äänikirjana saattaisin kokeilla mutta luin viime vuonna harmillisen monta keskinkertaista dekkaria, että dekkarikiintiö on nyt täynnä :) Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mä seuraan niin vähän tätä dekkarimaailmaa, etten juuri tiedä muita samantapaisia. Ne mitä mun mies lukee on useimmiten mallia tapahtuu rikos jota joku ryhtyy selvittämään.

      Poista
  6. Mä jotenkin jo luulin lukeneeni tämän, mutta ilmeisesti olen vain törmännyt siihen niin usein kirjasomessa, että kirjan nimi on jäänyt todella syvälle takaraivoon. En olekaan hetkeen kuunnellut dekkareita äänikirjoina, joten voisinkin lisätä tämän omalle listalleni. -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä kai minäkin päädyin ensimmäisen Ruth Waren kuuntelemaan, kun törmäsin muutamaan nimikkeeseen niin usein :D

      Poista