JP Koskinen: Tulisiipi

JP Koskinen: Tulisiipi

Like, 2019

351 sivua

Charlesin (tai Kaarlen kuten häntä kotona kutsutaan) isovanhemmat ovat muuttaneet tsaarin ajan Suomesta Amerikkaan paremman elämän toivossa, kun Kaarlen isä Timo sekä Janne-veli olivat ihan pieniä natiaisia. Nyt eletään 1930-lukua ja suuri lama on iskenyt Amerikkaan. Kun amerikansuomalaisten kokoontumisissa käy puhemiehiä värväämässä työväkeä Karjalan tasavaltaan, siemenet putoilevat otolliseen maaperään. 

Kuka teistä muka pitää huolta depression aikana? Luuletteko, että ruotsalaiset veljet pitävät puolianne? Minnesotassa he julistivat kovaan ääneen, että suomalaiset ovat skammia, mongoleja, pohjoisen intiaaneja. Siksi töitä on niin vaikea löytää, kun meitä hyljeksitään. Amerikka on mahdollisuuksien maa, jes, näin se on. Mutta mitä te olette täällä saaneet? Työläiset saavat täällä maistaa pamppua, juu nou.

Karjalan tasavallassa ei tunneta lamaa, se on työläisten oma valtakunta jossa työläiset päättävät solidaarisesti omista asioistaan. Tämän uskoo koko ajan useampi ja Minnesotastakin perhe toisensa jälkeen myy omaisuutensa ja lähtee matkaan rapakon taa. Kaarlen isänkin tekee koko ajan enemmän ja enemmän mieli lähteä matkaan ja vaikka äiti ei ole varma onko tämä nyt enemmän siinä myötä- vai vastamäessä rakastamista, myöntyy hänkin lopulta lähtemään, mukana lapset Kaarlo ja Kati. Samalla matkaan lähtevät saman kylän Albert ja tyttärensä Linda. Miehet uskovat työllistyvänsä Karjalassa helposti, Timo on taitava mekaanikko ja Albert purkaa osiin ja laivaa mukanaan oman sahansa. 

Kaarleltakin kysytään ennen muuttopäätöstä mitä mieltä hän on asiasta. Poikahan nyt lähtee mukaan minne vain, kunhan siellä luvataan olevan lentokoneita. Kaarle on pienempänä hypännyt vajan katolta yrittäen päästä lentoon ja kun Janne-setä vei pojan katsomaan kuuluisan Charles Lindbergin lentonäytöstä, kävi hänelle lopullisen selväksi se, että elämässä tärkeintä on päästä yläilmoihin.

Albertin tytär Linda on suunnilleen Kaarlen ikäinen, eivät he varsinaisesti ystäviä ole, pikemminkin Linda aina kiusoittelee Kaarlea ja jaksaa muistuttaa pojan epäonnistuneesta lentoonpääsy-yrityksestä.

Kreisi boi sai siivet selkään, tyhmä luulee, niin pelkään,
lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan.
Tuskin näkee mitään muuta, tuijottelee aina kuuta.
Katolle jo salaa hiipi, meidän oma tulisiipi.

...

- No, etkö älyä edes suuttua? Kolme Arpea sanoi sinua Tulisiiveksi, kun ne rätit, joista teit siivet, olivat punaiset ja keltaiset. 
- Minusta tuo oli hyvä runo. Helppo muistaa, kun ne sanat muistuttavat toisiaan. 
- Äh, ne ovat riimejä. Selkään, pelkään, taivaan, vaivaan. Niiden tarkoitus on jäädä mieleen. Mutta sinä et ymmärtänyt koko juttua, tämä oli pilkkaruno. Ei kukaan tollo voi tykätä runosta, jossa häntä pilkataan.
Kohautin olkapäitäni. Linda nakkasi runon maahan. Kun hän käänsi selkänsä, poimin paperin, taittelin sen kasaan ja tungin taskuuni. 

Tulisiipi on erittäin vetävästi kirjoitettu, koko ajan tiukasti otteessaan pitävä tarina siitä, mihin vahva usko parempaan huomiseen voi viedä ja miten siitä voi selvitä, kun kyse on Neuvostoliitosta. Miten on valittava keneen voi luottaa vai voiko keneenkään, miten halpa on ihmishenki Stalinin vallan alla, mitä ihmiset ovat valmiita tekemään vain selvitäkseen ja miten tärkeäksi jo se pelkkä selviytyminen noissa olosuhteissa tulee. Ja miten kaiken sen keskellä voi unelmoida lentämisestä korkeammalle kuin tietää olevan mahdollista. 

Annan kirjalle täydet viisi tähteä. Tai oikeastaan ihan kaikki, mitä avaruudesta löytyy.