Martina Haag: Olin niin varma meistä
Atena 2017
212 sivua
Ruotsinkielinen alkuteos: Det är något som inte stämmer, 2015
Suomennos: Riie Heikkilä
On syyskuun alku, mutta ilmassa on jo lähestyvän talven tuntua. Tukholmalainen Petra on juuri lentänyt Jällivaaraan ja on jatkamassa matkaa helikopterilla Sarekin kansallispuistoon, mukanaan kissansa Kapteeni Kuono, ruokalaatikko ja matkalaukku. Siellä Petraa odottaa Ráhnukka, Ruotsin matkailijayhdistyksen tunturimökki jossa vaeltajat voivat yöpyä korvausta vastaan. Petra on hakeutunut mökkivahdiksi aiemman mökkivahdin loukkaannuttua ja sesongin loppuun, seuraavat kolme viikkoa, hän tulee asumaan kahden päivän vaellusmatkan päässä seuraavasta ihmisasutuksesta. Näiden viikkojen aikana hän ei voi käyttää nettiä tai kännykkää, ei katsoa televisiota. Aurinkopaneelit sentään tuottavat tarvittavan sähkön läppärille, sillä kirjoittaa hän aikoo. Kaksikymmentä päivää myöhemmin hän haluaa nousta helikopteriin mukanaan käsikirjoitus uuteen kirjaansa. Aihekin on valmiina ja se on Petran ja hänen Anders-miehensä kipeä avioero.
He olivat onnellinen pariskunta, kirjailija ja tunnettu tv-kasvo. Heidän onnensa kruunasi kaksi suloista poikaa, Nisse ja Sigge, vielä tarhaikäiset. Heillä oli koti Tukholmassa ja mökki Ingarön saarella. Juuri Ingarössa Petra huomasi, ettei kaikki ole hyvin heidän välillään, vaikka hän on aina ollut, kuten kirjan nimikin kertoo, niin varma heistä ja heidän kestävästä onnestaan.
Erosta on kulunut jo vuosi, mutta Petra ei ole pystynyt jatkamaan omaa elämäänsä. Hän velloo edelleen menneessä, muistelee sitä vuotta jolloin kaikki merkittävä tapahtuu ensimmäisen kerran ilman Andersia. Joulu ilman Andersia, ensimmäinen hääpäivä ilman Andersia, lasten syntymäpäivät ilman Andersia.
Erosta on kulunut jo vuosi, mutta Petra ei ole pystynyt jatkamaan omaa elämäänsä. Hän velloo edelleen menneessä, muistelee sitä vuotta jolloin kaikki merkittävä tapahtuu ensimmäisen kerran ilman Andersia. Joulu ilman Andersia, ensimmäinen hääpäivä ilman Andersia, lasten syntymäpäivät ilman Andersia.
Vaikka Petra kaipaa rauhaa, on sitä Ráhnukassa ehkä enemmänkin kuin tarpeeksi. Mökissä yöpyvät turistit toki tarjoavat juttuseuraa, mutta ihmiset osaavat olla hankalia. Luonto ympärillä on Petralle Tukholman vastakohtana uutta, mutta kiinnostavaa. Vain se häiritsee, että kaikki varoittavat häntä liikkumasta tiettyyn suuntaan. Viereiselle Taalujärvelle ei ole menemistä ja pikkuhiljaa Petralle aukeaa mitä siellä on tapahunut.
Taalujärven tragedian onkin ilmeisesti tarkoitus luoda romaaniin jännitettä, varsinkin kun kirja alkaa lyhyellä kohtauksella jossa Petra pakenee jotain, juoksee sakeassa sumussa vaikkei enää jaksaisi, on huolissaan lapsistaan.
Takakannessa ja sivuliepeessä on ruotsalaislehtien kehuvia arvioita siitä, miten Haagin avioerokertomus on "kirvelevin lukemani avioerokokemus" tai "saa sanattomaksi, osaisinpa kuvailla tunteita kuin hän". Nyt täytyy myöntää, etten saanut tästä irti ihan yhtä paljon. Lainasin kirjan pikavippinä, nopealla päätöksellä, ja aloin lukea samantien, ottamatta sen kummemmin selvää kirjasta tai kirjailijasta. Kun en edes kansiliepeitä ensin käynyt läpi, en ensi alkuun tullut edes ajatelleeksi sitä minkä kaikki muut lukijat ilmeisesti ovat tiedostaneet ennen kirjaan tarttumista, eli sen että kyseessä on Martina Haagin oman avioeron auki kirjoittaminen. Ehkä se teki omasta lukukokemuksestani vaisumman, toisaalta ehkä se, etten ole suomalaislukijana nähnyt niitä lehtijuttuja ja avioeroa kirkuvia otsikoita, jotka ovat ruotsalaisille tuttuja. Martina Haagin nimen olin kuullut aiemminkin, mutten ollut lukenut hänen aiempia romaanejaan. Tämä avioeroromaanin perusteella ei ole kovin isoa mielenkiintoa niitä käsiini etsiäkään. Jotenkin kirjasta jäi sellainen loppufiilis, että se antaa eniten kirjailijalle itselleen.
Jane, Minäkin lainasin ko. teoksen pikalaina (laina-aikaa oli vain viikon verran), joten siltä samalta istumalta se sitten luettiinkin. Minä tykkäsin kirjasta ja kovasti. Ihan tosissaan. (Siitä muuten kirjotin postaukseni blogiini, joten arkistoa vaan kaivelemaan....) Minua puhutteli kirjan psykologinen ote. Siinä on niin paljon kielikuvaa upotettuna tragediaan, että ihan kaikkea en pystynyt äkkilukemalla sisäistämään. Siinä tunturimökissä käytiin läpi tuo tuskainen parisuhde ihan alusta loppuun. Tunturijärvessä sitten puhdistui ja "syntyi uudelleen" tuo jätetty nainen. Mielestäni huikea tarina. Parempoana aikana tulen vielä ottamaan tuo kirjan uudelleen käteeni ja luken se paremmin ajatuksen kanssa.
VastaaPoistaMinä suosittelen tätä kirjaa luettavaksi.
No jos minä jotakin tunteita koin tuota päähenkilöä kohtaan, niin lähinnä ärtymystä siihen että erosta oli jo vuosi ja vieläkin siinä pitää katkerana velloa niin ettei oikein muuta mahdu mieleen. Mitä nyt näitä lähipiirissä tapahtuneita eroja on seurannut, niin aika nopsaanhan niillä uudet on, ja sitten on yksi jonka todellakin toivoisi jo vuosien jälkeen pääsevän elämässä eteenpäin.
PoistaNegaa siitä että omasta avioerosta pitää kirjoittaa kirja, pitäisi vähintään olla yhteisnide sen exän kanssa että saisi toisenkin näkökulman.
Tykkäsin kirjasta ja varmaan luen jotakin muutakin hänen tuotannostaan. On kuulema enemmän huumorikirjoittajia, mutta tämä aihe on koskettava, kuten aina avioerot ovat. Itselleni läheinen aihe, koska olen eronnut.
VastaaPoistaMinä en ole avioerokirjallisuutta paljonkaan lukenut, eikä aihe ole mitenkään läheinen, yksi muiden ihmissuhdenäkökulmien joukossa. Enemmänkin niitä rakkausjuttuja tulee luettua ja enemmänhän niitä on tarjollakin.
PoistaTämä on todennäköisesti avioeron läpikäyneelle lukijalle iskevämpi kirja mutta silti alkoi kiinnostaa. Inhimilliset tarinat kiehtovat, sillä ihmisten toiminta erilaisissa tilanteissa kiinnostaa.
VastaaPoistaNiin, en tiedä miten siinä tilanteessa reagoisi, haalisiko juuri vastaavaa luettavaksi vai ehdottomasti ei mitään sinnepäinkään. Vai ehtisikö siltä bilettämiseltä edes lukemaan, mitä nyt näitä noin vuoden sisään lähipiirissä eronneita seurannut niin aika vauhdikasta tuntuu olevan sillä rintamalla :-)
PoistaEn tiedä, saisinko itsekään tästä kirjasta juuri mitään. Aihe ei kovin läheltä (onneksi) kosketa. Toki omassa kovaa vauhtia keski-ikäistyvässä tuttavapiirissä erojakin on tullut. Jos asia koskettaisi lähempää, luulen, että haluaisin ehkä sitten lukea aiheesta. Minulle auttaa, että saan peilata omia ajatuksiani jonkun vastaavaa kokeneen ajatuksiin.
VastaaPoistaMinä olen itsestäni vetänyt sellaisia johtopäätöksiä, etten välttämättä lukisi aikoihin mitään. Tai voisin korkeintaan keskittyä johonkin aivan hömppään. Näin kuvittelen, mutten voi tietää mikä on totuus...
PoistaVarmasti toimii parhaiten sellaiselle, joka on joutunut käymään läpi vastaavaa. Toivon mukaan en itse tarvitse tätä kirjaa koskaan vertaistueksi ;)
VastaaPoistaSaattaa hyvinkin olla niin. Silti mulla on edelleen tunne, että tämä kirja on terapeuttisin kirjailijalle itselleen...
PoistaOlen lukenut tästä kirjasta joitakin bloggauksia, mutta itse kirjaa en ole lukenut eikä ole syntynyt tunnetta, että pitäisi lukea. Päinvastoin, oikeastaan vain vahvistuu tunne, ettei ole minua varten tällainen kirja. Avioeron käsittely ei keskeisenä aiheena jaksa innostaa. Mutta varmasti tällekin kirjalle on lukijansa. :)
VastaaPoistaEn rehellisesti sanottuna usko että menetät mitään jos jätät tämän väliin.
PoistaOlen myös lukenut tästä kirjasta aiemminkin bloggauksen. Olin silloinkin sitä mieltä, että kirja toimii varmaankin avioeron kokeneille vertaistukena tai aiheesta muuten kiinnostuneille. Itse en oikein innostunut kirjasta.
VastaaPoistaMinua kiinnosti tässä eniten se, että päähenkilö on kokenut ikäviä ja se erämaamökki, ei varsinaisesti avioero. Enkä edes tiennyt lukemaan alkaessa, että pääpointtina tässä on juuri avioero...
PoistaTerapiakirjat kai välillä ovat tärkeitä kirjoittajalle ei niinkään muille ja tirkistelynhaluhan tietysti selittää paljon suosiota julkkiksen kirjoittamalle... No, nyt olin vähän ilkeä, enkä ole kirjaa edes lukenut. Ehkä pitäisi. Saisi urputtaa hyvällä omallatunnolla. Niinhän minä kahlasin läpi 50 Shades of Greynkin, että sain luvalla repostella...
VastaaPoistaHeh, niin juuri 😀 Mulla on se edelleenkin lukematta.
PoistaJa toki tuo tirkistelynhalu lisää lukijoita. Oishan se ihan vastaavaa jos joku meidän hyvin tunnetuista kirjailijoista kirjoittaisi romaanin erostaan. Että luenpa nyt niin tiedän mikä niille tuli.
Olen itse eronnut muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, etten hirveästi ole kiinnostunut muiden eroista. Tai sitten asia on vielä liian lähellä enkä halua lukea aiheesta. Kyseessä on niin iso ja henkilökohtainen asia, että jokainen käsittelee sen omalla tavallaan, tämä kirjalija siis kirjoittamalla siitä, joku lukemalla siitä, joku bilettämällä. Ja voin sanoa että eron käsittelyyn voi mennä monta vuotta, vaikkei ahdistuksessa varsinaisesti velloisikaan :) Mutta kiva tietää, että tällainen vetävä teos on olemassa, jos se vielä jonain päivänä kiinnostaisi!
VastaaPoistaMeillä on lähipiirissä yksi joka ei tunnu pääsevän irti ollenkaan, vaikka toinen osapuoli on uuden löytänyt jo vuosia sitten, joten voi se tosiaan mennä niinkin, ja se on toki ikävää. Vaikuttaahan sekin miten asia on tullut ilmi, liittyykö eroon suoraan kolmas osapuoli kuten kirjassa jne. Aina on helpompi jättää kuin olla jätetty, muutenhan ei kai jättäisikään.
PoistaKiitos kirjoituksesta, joka vahvistaa arveluni siitä, ettei tämä ole minun kirjani. En tiedä, pitäiskö minun tietää, keitä nämä henkilöt ovat, tai miksi heidän eronsa on otsikoissa. Olen lukenut - onneksi en kokenut - koskettavia ja taitavia erokuvauksia eikä tämä ehkä ole sellainen.
VastaaPoistaKoitin tässä miettiä olenko lukenut aiemmin mitään vastaavaa, en kyllä muista, joten ilmeisesti en. Jotenkin minussa nousi vähän karvat pystyyn ja haluaisin kuulla sen toisenkin puoliskon näkemyksen asioiden kulusta, ennen kuin ostan tämän täysin ja varauksetta.
PoistaAloitin yhden kommentin ja sitten sohlasin puhelimella, sori, jos tulee tuplasti kommentit.
VastaaPoistaLuin tästä kirjasta jostakin tai sitten näin pätkän televisiosta. Kirja lienee herättänyt huomiota ruotsalaisessa iltapäivälehdistössä. Oman kokemuksesi jälkeen jäin miettimään, onko kirja vahva itsenäisenä vai onko se nimenomaan kirjailijan oman eroprosessin tuntoja, jotka eivät avaudu ulkoruotsalaiselle lukijalle. Toisaalta, jos aihe sattuu olemaan ajankohtainen, voi tarina taas avautua omakohtaisen kautta.
Mulle jäi sellainen jälkimaku, että Haagin piti saada tämä kansien väliin, ennen kuin voi jatkaa omaa elämäänsä.
PoistaKun ajattelee miten iso osa avioliitoista päätyy eroon, on moni kirjailijakin eronnut, jotkut useitakin kertoja. Harva kirjoittaa vastaavan kirjan, mutta jotkut ehkä kirjoittaa eksistään roolihenkilöitä romaaneihinsa ilman että me lukijat tiedetään mitään 😉
Haagin kirja näyttää jakavan lukijoita. Kiitos sinun kirjoituksestasi, sillä se vakuutti, ettei ole minun kirjani.
VastaaPoistaNiin näyttää jakavan, ja hyvähän se on että syntyy keskustelua ja tulee ilmi näkemyksiä puoleen ja toiseen :-)
Poista