Sivut

Sivut

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Maaria Päivinen: Kellari

Luottamus on jokaisen talon perusta, todetaan talomainoksessa.
Kellari-romaanissa Vilman mies on pettänyt
tämän luottamuksen kohtalokkain seurauksin.

Maaria Päivinen: Kellari 
Into 2016
294 sivua 


Vilma on yhdeksän vuotta sitten Islantiin muuttanut ja siellä perheen perustanut suomalaisnainen. Hänellä on mies ja kaksi tytärtä, alakoulua käyvä Silvia ja taaperoikäinen Stella. 

Kuulostaa idylliseltä perhe-elämältä, muttei enää ole sitä. Mies on rikkonut heidän avioliittonsa, ilmoittanut tylysti muuttavansa heidän yhteisestä talostaan Reykjavikiin, kerrostaloasuntoon Svanan, elämänsä uuden rakkauden kanssa. Ehkä Vilma olisi vielä jotenkin kestänyt tämän, mutta nyt, vuosi eron jälkeen, esikoistytär on alkanut jatkuvasti naukua isänsä perään. Päivästä toiseen Silvia hokee samaa mantraa; Äiti on tyhmä paskapää-äiti jonka takia isi on lähtenyt, Svala on niin kauniskin, Silvia haluaa muuttaa isin ja Svalan luo Reykjavikiin. Ilman Silvian jatkuvaa valitusta Vilma ei ehkä olisi teljennyt miestä kellariin.

Kun he olivat muuttaneet taloon, mies oli rakentanut kellariin äänieristetyn studiotilan jossa teki musiikkiaan. Siellä tämä viihtyi, kopissa omissa maailmoissaan. Nyt saa viihtyä siellä loppuikänsä tuumaa Vilma, kolkkaa miehensä tajuttomaksi ja raahaa kellariin. Miestä toki etsitään, poliisit, Svala, miehen vanhemmat, kaikki soittelevat, eikö Vilmalla ole mitään pientäkään aavistusta missä mies voisi olla? Vilma vastailee kauhistuneena, hän osaa pitää pokkansa, hän tietää että mies on kellarissa hänen jalkojensa alla ja sillä mennään. 

Kellaria hallitsi hämärä, ulkona viuhui puuskainen talvimyrsky. Vilma avasi luukun ja toisteli olevansa järjissään ja hereillä. Piti päivittäin varmistella ja uskotella itselleen, ettei ollut hullu, sillä mies sihisi tämän tästä hänen korviinsa mielisairaan määritelmiä ja räksytti kirosanoja. Milloin Vilma oli sekopää, milloin skitso ja psykopaatti, umpihullu, aivoton narttu, häiriytynyt lehmä, latvasta laho, saamaton noita-akka, pimeä ämmä, takakireä kontrollifriikki, kieroutunut tappaja. 
Joskus teki mieli soittaa siskolle, äidille tai Ninalle, kenelle tahansa, ja kysyä mitä mieltä he olivat Vilman mielen tasapainosta, mutta onneksi hän saattoi punnita sekä rikoksen laadun että järjellisyytensä itsekin. Hän vain oli, yksinkertaisesti, heikkona hetkenään tehnyt halpamaisen mutta kohtalokkaan tempun äidinvaistojensa ajamana, ja sen kanssa oli opittava elämään, niin hänen kuin miehenkin. 

Vilman naapurissa asuu 72-vuotias leskeksi jäänyt Ingiđur. Nainen tietää Vilman elämästä enemmän kuin Vilma arvaakaan, sillä Ingiđurilla on hyvät kiikarit. Nyt Ingiđurissa on herännyt erityinen huoli Vilmaa kohtaan, koska nainen on selvästi rauhaton. Ingiđurissa on herännyt suojelunhalu. Hän ei koskaan tullut äidiksi, mutta voisi nyt ryhtyä äidiksi Vilmalle. Nyt voisi olla juuri sopiva hetki tehdä se mitä Ingiđur on jo pitkään halunnut tehdä, mennä Vilman ovelle ja esitellä itsensä. 

"Eikö ole kaunis päivä", hän sanoi ja levitti kätensä, käänsi päätäkin, jotta aurinko varmasti pääsisi oikeuksiinsa.
Mutta Vilma ei innostunut auringon keltaamista hangista tai läikehtivästä valosta, vaan alkoi sulkea ja tiuskaisi:
"Minulla ei ole aikaa."
"Tiedäthän sinä minut? Minulle tuli yllättäen sellainen olo, että meidän pitäisi tutustua."
"Tutustua."

Vilma ei halua tutustua yhteenkään yksinäiseen ja liian uteliaaseen vanhukseen joka voi pahimmillaan pilata kaiken, löytää kellarin asukin. Mutta Ingiđur ei anna periksi.

Kellarin asetelma on herkullinen. Vilma toimii eikä vain meinaa. Kuka meistä ei joskus mielisi tehdä radikaaleja, laittomiakin ratkaisuja, mutta järki sanelee päätökset. Onko Vilma siis menettänyt järkensä vai meneekö kaikki pimahtamisen piikkiin? Kellaria piti ahmia, halusin tietää miten käy. Mietin pääseekö mies pakoon vai löytääkö Ingiđur hänet, telkeääköhän Vilma Ingiđurinkin kellariin? Samaan aikaan tuli miettineeksi mielen ailahduksia ja mihin kaikkeen mustasukkaisuus voi ajaa. Oliko Vilma mustasukkaisempi miehestään vai esikoistyttärensä rakkaudesta? 

Tykästyin Päivisen suorasukaiseen tyyliin. Te jotka olette lukeneet hänen aiempia kirjojaan, ovatko ne saman tyylisiä? 


29 kommenttia:

  1. Hmm, tämähän vaikuttaakin kiintoisalta ja erityisesti "suoraviivaisemmalta" kuin lukemani Pintanaarmuja. En oikein innostunut Pintanaarmuista, sillä minusta siinä tarina jäi kielen alle, kun sama asia sanottiin monesti eri sanankääntein. Kieli oli siis kyllä kaunista, mutta minun makuuni löysää ja hieman tyhjää (juuri toisteisuuden takia).

    Tämä Kellari on kai tyyliltään toisenlainen, ainakin sellainen vaikutelma nyt tuli minulle. Saatankin ottaa lukuun! Voithan sinäkin kokeilla vaikka Pintanaarmuja ja testata, miten toimii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilaisin pikaiseen yhtä arviota Pintanaarmuista ja oli siinä samoja elementtejä, puoliso pettää, mustasukkaisuutta ja oma mielenterveys horjuu. Mutta en kuvailisi Kellarin kieltä kauniiksi, joten on erojakin. En muutenkaan oikein tunnista saman tyyliseksi. Voisin tutustua paremmin Pintanaarmuihin jos vain jossain välissä saan sille sopivan raon lukulistalla :-)

      Poista
  2. Olen lukenut tästä aiemmin ainakin Tekstiluolan Tuomaksen kirjoituksen ja innostuin jo silloin ja nyt sinun tekstisi luettuani taas lisää. Kirjastosta kerran jo melkein lainasin, mutta sitten tuli joku äkillinen järjellisyyden puuska, joka sai uskomaan, että ei kaikkea kiinnostavaa voi kerralla lainata. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se probleema, kun ei voi koko ajan vain lukea. Ehkä sitten ehtisi lukea kaiken kiinnostavan? En kyllä varma ole 😉

      Poista
  3. Tämää vaikuttaa kiintoisalta teokselta! Saa tosin nähdä, milloin sitten lopulta tulenkaan lukeneeksi tämän, kun valitsen lukemiseni nykyisin niin vahvasti fiilispohjalta. Päivisen tuotanto ei ole minulle entuudestaan tuttua, joten siitä en osaa sanoa yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen täysin fiilislukija enkä voi vain ottaa ja päättää vaikkapa kolmea seuraavaa kirjaa etukäteen. Mulla saattaa jäädä lukematta kirja jota olen jonottanut kirjastosta kun palautuspäivä lähestyy ja uusi lukija jo jonossa, eikä vain fiilis ole oikea.

      Poista
  4. Onpa kiehtovan kuuloinen kirja! Tämäkin menee korvan taakse. Kirjastovarauksia olen hetken päättänyt olla tekemättä. Lukupinoja on ensin saatava matalammiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on onneksi vain kirjaston kirjoja lukupinossa, niin saan lainatakin, ja varailla :-) Ja fiilislukijalla on oltava erilaisia vaihtoehtoja :-D

      Poista
  5. Ihan uusi tuttavuus minulle, onpa hurjan kiinnostavan kuuloinen tarina! Myös Islanti tapahtumapaikkana kiinnostaa. Onkohan kirjailija itse asunut siellä vai miksi valinnut tapahtumapaikaksi juuri Islannin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijalla taitaa olla vähän samantapainen tilanne itsellään, ainakin niiltä osin, että asuu tosiaan Islannissa ja on nyt perustanut perheen siellä eli saanut ensimmäisen lapsensa. En tiedä onko hänen miehensä suomalainen vai islantilainen vai jotain ihan muuta. Islanti on kiehtova maa! Olisi joskus kiva matkustaa sinne, vuokrata auto ja kierrellä pari viikkoa saarta.

      Poista
  6. Aloitin joskus Pintanaarmuja, mutta huomasin aika äkkiä, ettei aika ollut oikea. Päivisen tekstit ja kieli kiinnostavat minua, mutta samalla vähän pelottavatkin rankoilla aiheillaan.
    Kirjoitit kuitenkin tästä todella kiinnostavasti, mielenkiintoni heräsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma :-)
      Tämä ei mielestäni ole rankka, koska löydän siitä myös mustaa huumoria.

      Poista
  7. Pintanaarmuja olen lukenut, ja se on vaativa ja rankka romaani monella tavalla. Pidin siitä, mutta sen rankkuus myös sai olemaan hieman varuillaan Päivisen kirjojen suhteen. Mutta Kellari kuulostaa mielenkiintoiselta! Pitää lisätä luettavien listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, tätä en tosiaan kokenut ollenkaan rankkana. Enemmän jänskätin sitä, miten naapurin mummolle käy kun on niin kovin tunkeutumassa Vilman elämään ja miten tämä päättyy.

      Poista
  8. Hmm. ihan uusi tuttavuus minulle, mutta kuulostaa varsin kiinnostavalta. Jotenkin minua nykyään aina tuntuvat vetävän puoleensa naishahmot, jotka pistävät toimeksi, vaikka sitten vähän epäilyttävälläkin tavalla.
    Onkohan Vilma kirjassa enemmänkin uhri vai tekijä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen tässä tilaa omalle tulkinnallekin, ts miten asian kokee lukijana, mutta mulle Vilma oli tekijä. Ei hän välttämättä ollut ylpeä siitä mitä tuli tehneeksi, mutta oli sitä mieltä että mies sai ihan ansionsa mukaan. Tässähän oli kulunut jo vuosi erosta, joten asia ei ollut uusi, ja eniten Vilmaa rissasi se miten vanhempi tytär kaipasi isäänsä ja sätti rankasti Vilmaa erosta. Eli tavallaan mustasukkaisuus esikoisesta sai Vilman toimimaan.

      Poista
  9. On kyllä niin jännittävä kirja, että täytyy laittaa muistiin! Aloin jo nyt jännittää naapurin puolesta :)

    VastaaPoista
  10. Päivinen on minulle uusi nimi, mutta jännittävältä vaikuttaa. Tilannehan on hyvin kuormittava, esiteinit osaavat olla riiviöitä, joten ei ihme että Vilma pimahtaa / haluaa kostaa. Raameina Islanti tuo varmaan oman mielenkiintoisen lisänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh - Jatta olen minä! :))

      Poista
    2. :-D Enpä olisi heti osannut yhdistää :-)

      Kyllä Islanti hyvän lisän luo kirjaan ja tapahtumapaikkaa käytetään mielestäni hyvin hyödyksi.

      Poista
  11. Vaikuttaa mukavan härskiltä, mutta jotenkin ahdistaa tuollainen lähisuhdeväkivalta ja muut konfliktit aiheena, saattaa johtua osittain kireähköstä ilmapiiristä omassa perheessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä varsinaisesti ole väkivaltaa, mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Tsemppiä 👍

      Poista
  12. Hiplailin tätä kirja-alessa, jonnne Kellari oli jo joutunut! Mutta ostin sitten jotakin muuta. Mietin kuitenkin että lukea tämä täytyy joskus vielä, ja nyt kiinnostus heräsi kyllä lisää. Kiitos vinkistä siis! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyt se on kirjan elinkaari... Viime vuonna julkaistu. Toivottavasti löydät aikaa tämän lukea :-)

      Poista
  13. Kiinnostavaa! Minä olen lukenut Päiviseltä On nälkä, on jano. Se oli aika hurja, erityisesti kieleltään, ei mikään sievistelevä mutta vaikuttava teos. Mustasukkainen ja kaikennielevä parisuhde siinäkin. Tämä Kellari vaikuttaa kiinnostavalta ja tekstinäytteiden perusteella pääsin taas hyvin Päivisen kerronnan rytmiin. Laitan korvan taa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa juttusi tuosta On nälkä, on jano ja vaikuttaa aika hurjalta tähän Kellariin verrattuna!

      Poista
  14. En ole oikein varma, onko tämä minun tyyliseni kirja, mutta kirjoitit siitä niin, että ainakin innostuin! Taidan lisätä pitkään lukulistaani, katsotaan päätyykö luettavaksi ja milloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollapa kaikki aika maailmassa... ja voida lukea loputtomiin 🙂 Toivottavasti jossain sopivassa välissä löytyy aikaa Kellarillekin.

      Poista