Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut

Kirsi Alaniva: Villa Vietin linnut 

Savukeidas 2016

184 sivua

Villa Vietin linnut on Kirsi Alanivan esikoisromaani ja samalla ensimmäinen Savukeitaan kustantama kotimainen proosateos. Sen löytääkseen Savukeidas yhdessä Turun yliopiston kanssa toteutti kilpailun, johon osallistui yhteensä kahdeksantoista yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen nykyistä tai entistä opiskelijaa.

Päähenkilö Ellie syntyi 1970-luvulla saaressa, rappeutuneeseen 300-neliöiseen kartanoon. Vielä 60-luvulla Ellien isoäiti Saga piti siellä loistokkaita juhlia joihin osallistuivat aikansa kuuluisimmat runoilijat ja kuvanveistäjät. Ellien äiti Ilse kasvoikin sherryn huumaavassa tuoksussa juhlavieraiden jaloissa nukkuen, painaen mieleensä lukuisat tarinat joita kertoi vuorostaan tyttärelleen iltasaduiksi. Yksi Ellien mieleen painuneista tarinoista kertoi avantoon hukutetuista kaksostytöistä, miten avannolle kulki kolmet jalanjäljet mutta vain yhdet palasivat takaisin. 

Kun minun piti kuusivuotiaana neuvolassa piirtää kuva perheestäni, lisäsin harmaalla tussilla minun ja äitini selän taakse parikymmentä laihaa varjoa kuvaamaan niitä sukulaisia, jotka pitivät meille ilta toisensa jälkeen seuraa. Sain lähetteen jatkotutkimuksiin joissa minulla todettiin olevan ylivilkas mielikuvitus ja loitontunut käsitys todellisuudesta. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että kuusivuotias tiesi miten tehdään kaalikeittoa ja osasi sytyttää leivinuuniin tulet.

Ellien lapsuudessa ei juhlia järjestetty. Isovanhemmat olivat kuolleet 70-luvun alussa, samana vuonna kuin Ellie syntyi, eikä Ellien äiti halunnut taloon vieraita. Niinpä Ellien seuraa olivat äidin lisäksi saaren metsäneläimet ja loputtomat tarinat. Luokkatoveritkin kertoivat kartanosta kummitustarinoita ja pitivät Ellien äitiä pikkulapsia syövänä noitana, joten Ellie ei ystäviä saanut koulussakaan. Tyttö oppikin jo pienenä huolehtimaan asioista äitinsä puolesta, hankkimaan ruuat ja väärentämään äidin nimikirjoituksen koulusta tulleisiin papereihin ja muutenkin ikään kuin suojelemaan tätä ulkopuoliselta maailmalta.

Vain yhdellä ihmisellä oli lupa tulla kyläilemään kartanoon. Saaressa, jos mahdollista vielä rähjäisemmässä kartanossa, asuva Erik täyttää kuolleita lintuja. Uteliaisuuttaan Ellie alkaa käydä Erikin luona, mies laittaa tytölle ruokaa metsästämistään linnuista ja opettaa tälle ornitologiaa.

- Tipuseni, Erik huokaisi, miten minä olenkaan sinua ikävöinyt.

Sanat liukuivat hitaasti sisään ja ulos, toistuivat kertosäkeenä korvissani, tipusenitipusenitipuseni, sinuaikävöinytsinuaikävöinyt. Annoin niiden upota kudoksiini ja painautua pitkin solujen seinämiä, kunnes pienet linnut levittivät siipensä reisieni välissä ja lehahtivat ilmaan. Kuukausia solmussa olleet hermosäikeeni huokaisivat ja avautuivat ihoni alla kuin tutun kartan polut.

Pieni kirja on sivumääräänsä nähden vahva sukupolvien tarina jossa ääneen pääsevät Ellien ja tämän äidin lisäksi menneiden sukupolvien naiset. Mystistä moniäänistä tarinaa lukiessa ei koskaan tiennyt mitä on odotettavissa muutaman sivun päästä ja se lisäsi kiehtovuutta.