Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus
Gummerus 2015, 490 sivua
Suomennos: Ulla Lempinen
Alkuteos: The Secret of Happy Ever After 2011
Michelle tarvitsee uuden suunnan elämälleen ja perustaa oman sisustustarvikeliikkeen kauas pois kotipaikkakunnaltaan jonne jäävät ymmärtäväinen isä, määräilevä äiti ja aviomies josta Michelle haluaa eron. Liikkeen seinänaapurina olevassa kahvilassa hän kirjaimellisesti törmää Pongoon, kakunpaloja pihistelevään dalmatialaiseen ja tutustuu näin Annaan, talutusnuoran toisessa päässä tuskailevaan, homssuiseen kolmen tytön äitipuoleen. Näin kaksi hyvin erilaista ja erilaisissa elämäntilanteissa olevaa naista ystävystyvät. Kun viereinen kirjakauppa lopettaa toimintansa Michelle haluaa laajentaa yritystään, mutta vuokraisäntä asettaa ehdoksi, että tilassa on edelleen pyöritettävä kirjakauppaa ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Kuka olisikaan innokkaampi kirjakaupan pitäjä kuin kirjoja rakastava Anna ja näin naisista tulee myös työtoverit. Kun Michellen menneisyys palaa kummittelemaan ja Annan haaveet omasta lapsesta tytärpuolten ohella uhkaavat romuttua, punnitaan myös naisten ystävyys.
Oli kivaa lukea kirjaa, jossa kirjat ovat merkittävästi mukana. Päähenkilöistä helpoin olisi monelle varmasti samaistua kilttiin ja mukautuvaiseen, vauvakuumeilevaan Annaan, itselleni hän oli liian kynnysmattomainen ja olisinkin toivonut hänelle toisenlaisen lopun. Annan mies Phil kun on ärsyttävä nahjus joka sysää omien tyttäriensä ongelmat ja kasvukipuilut Annan niskaan kuin tämä olisi taloudenhoitaja eikä Philin vaimo. Michelle puolestaan oli kovin urakeskeinen, joten ei liene vaikea arvata kumman elämä muuttuu enemmän tarinan edetessä.
Tämä oli ensimmäinen lukemani Dillon, mutta käsittääkseni aiemmissakin kirjoissa on ollut mukana koiria. Tässä Pongon lisäksi seikkailee entisen kirjakauppiaan terrieri joka tarvitsee uuden kodin isännän jouduttua vanhainkotiin.
Ikuisen onnen salaisuus oli leppoisaa ja lämminhenkistä luettavaa, sivumääränsä takia sitä ei kuitenkaan voi kutsua välipalakirjaksi. Michellen salaisuutta en arvannut, joten senkin paljastuminen jaksoi kiinnostaa loppuun saakka. Eikä se ikuisen onnenkaan salaisuus ainakaan minulle tästä valjennut.
Oli kivaa lukea kirjaa, jossa kirjat ovat merkittävästi mukana. Päähenkilöistä helpoin olisi monelle varmasti samaistua kilttiin ja mukautuvaiseen, vauvakuumeilevaan Annaan, itselleni hän oli liian kynnysmattomainen ja olisinkin toivonut hänelle toisenlaisen lopun. Annan mies Phil kun on ärsyttävä nahjus joka sysää omien tyttäriensä ongelmat ja kasvukipuilut Annan niskaan kuin tämä olisi taloudenhoitaja eikä Philin vaimo. Michelle puolestaan oli kovin urakeskeinen, joten ei liene vaikea arvata kumman elämä muuttuu enemmän tarinan edetessä.
Tämä oli ensimmäinen lukemani Dillon, mutta käsittääkseni aiemmissakin kirjoissa on ollut mukana koiria. Tässä Pongon lisäksi seikkailee entisen kirjakauppiaan terrieri joka tarvitsee uuden kodin isännän jouduttua vanhainkotiin.
Ikuisen onnen salaisuus oli leppoisaa ja lämminhenkistä luettavaa, sivumääränsä takia sitä ei kuitenkaan voi kutsua välipalakirjaksi. Michellen salaisuutta en arvannut, joten senkin paljastuminen jaksoi kiinnostaa loppuun saakka. Eikä se ikuisen onnenkaan salaisuus ainakaan minulle tästä valjennut.
Ihana tuo kuva sinulla, ihan must. Minulla on jokunen Dillon, mutta en ole lukenut. Koirahan niissä kaiketi on jollain tavoin mukana.
VastaaPoistaKannattaa kaivaa Dillon hyllystä esiin silloin kun kaipaa lämminhenkistä leppoisaa luettavaa. Teekuppi ja viltti sopivat hyvin tämän seuraksi :-)
Poista