Kari Hotakainen: Kantaja

Kari Hotakainen: Kantaja 

Kirjakauppaliitto 2015, 140 sivua

Pika-arvio ja kirja takaisin kirjastoon seuraaville lukijoille!

Kari Hotakaisen Kantaja oli vuoden 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirja, eli kylkiäiskirja jonka sai ostettuaan vähintään 15 euron edestä kirjallisuutta. Kirjastoonkaan näitä ei siis ole voitu suoraan hankkia, mutta lahjoituksina niitä on saatu niin paljon, että Pirkanmaan kirjastoistakin niitä löytyy useampi kymmenen. 

Kantaja on Timo Kallio, yliopistokouluttautunut pätkätyöläinen joka roskakuskin repsikan töiden loputtua hakeutuu seurakunnan puistotyöntekijäksi, määräaikaiseen työsuhteeseen totta kai. Kun Timoa tarvitaan kantajaksi omaisettomien maahanpanoon, lyhyet viran puolesta suoritetut rutiinit eivät hänelle riitä. Timo alkaa kehitellä vainajille elämäntarinoita ja laatia niiden pohjalta muistokirjoituksia. Siinä ohessa Timo alkaa fundeerata omaa elämäänsä ja mielessä alkaa pakkomielteisesti pyöriä Helena, yksipuolinen nuoruudenrakkaus. 

Ajattelin, että koska Veikolla ei ollut kenenkään mielestä elämää, hänen elämänsä kuului kaikille. Veikko oli tyhjä taulu, kyltitön tie, joutomaa. Hänestä saattoi sanoa mitä hyvänsä eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. 

Päästyäni kotiin avasin kannettavan ja kirjoitin Veikolle elämän. Se oli elämäni ensimmäinen elämä.

Kantaja on ensimmäinen Hotakaiselta lukemani kirja. Juoksuhaudantie elokuvana on tullut nähtyä pariin otteeseen ja siippa luki taannoin ääneen pätkiä Luonnon laista. Kyllähän tässä pienoisromaanissa on samoja selkeästi tunnistettavia piirteitä, oman päänsä sisällä viihtyvä mieshenkilö jolla on jokin päähänpinttymä. Teos oli hieman kylkiäismäinen, mutta kyllähän sen luki. Fania minusta ei kuitenkaan tullut joten en lupaa ihan tähän hätään lukea vanhempia teoksiaan.