Anitta Kaitajärvi: Rikotut kuvat

Anitta Kaitajärvi: Rikotut kuvat
Myllylahti 2015, 258 sivua 

Romaanin lähtöasetelma on erikoinen ja juonen kehittelyn kannalta herkullinen. Heti jatkosodan alettua Asseri on kadonnut rintamalla ja julistettu kuolleeksi, haudattukin sankarihautaan pelkkä valokuva arkussa. Todellisuudessa Asseri on ollut vankileirillä ja kolme vuotta myöhemmin vapautuu sieltä luteiden syömänä ja lähes luurangoksi laihtuneena. Asserin palatessa rintamalle Anni-vaimo oli odottanut heidän esikoistaan ja nyt, vuosien jälkeen kotiin palatessaan Asseri kokee ison yllätyksen, kun kotona odottaakin yhden sijaan kaksi lasta.

Annin tunteet heittelehtivät. Väkevimmät juoksevat yhä Viktorin perässä junan vierellä, kaipaavat rajan taakse, vaikka hän ei tiedä edes sitä, onko mies vielä elossa. 
Ensin oli yksi rakas mies, Asseri, jonka kuoleman myötä hän menetti elämänilonsa pitkäksi aikaa. Kun hän viimein toipui, tuli hänen elämäänsä toinen tärkeä ihminen, joka myös katosi saman rajan taakse, hävisi tuntemattomaan. Ja sitten Asseri tuli rajan takaa takaisin. Ei hän pysty liikuttelemaan suuria tunteita niin vikkelästi kuin häneltä odotetaan. 

Asserin on vaikea hyväksyä Annin toinen lapsi ja siitä seuraa tummien tapahtumien ketju joka muuttaa monien ihmisten elämän. Vuodet vankileirillä ja katkeruus "iivanaa" kohtaan ovat jättäneet jälkensä Asseriin, eikä hän ole ainoa kylälle rintamalta palanneista miehistä joka on kokenut liikaa voidakseen enää tarttua normaaliin elämään. 

Rikotut kuvat (nimen merkitys aukeaa kirjan loppupuolella) on aika karulla tavalla realistista kuvausta sodan monella tapaa vaurioittamasta miehestä ja perheestä. Sota sinänsä on hyvin taka-alalla, se luo vain puitteet syille ja seurauksille. Tarina on koukuttava ja intensiivinen, laadukas esikoisromaani. Kirjailijan toinen romaani, Hillankukkanyrkki, nousee Rikottujen kuvien myötä monta piirua korkeammalle lukujonossani.