Marja Björk: Poika
Like kustannus 2013, 215 sivua
Marja Björk tarttuu vaikeaan aiheeseen toisensa perään. Olen aiemmin lukenut häneltä Mustalaisäidin kehtolaulun ja Posliinin ja niiden myötä tykästynyt Björkin kirjoitustyyliin. Nyt oli lukuvuorossa Poika, kirjailijan neljäs romaani.
Marion, Makke, ei pienenäkään tykännyt tyttömäisistä jutuista. Pitsistä tai pompuloista, eikä hameista. Eikä todellakaan Prinsessa Ruususen linnaa esittävästä syntymäpäiväkakustaan, hän olisi halunnut auton. Murkkuiässä toisten tyttöjen rinnat alkoivat kiinnostaa, omien kasvaminen kauhistuttaa ja liikuntatunneilta oli varminta lintsata. Kuten kirjan kannessa, Makke tosiaan kokeilee rintojensa sitomista piiloon ilmastointiteipillä, ikävin seurauksin. Silloin äitikin jo ymmärtää Makken tuskan ja tilaa tälle valtameren takaa terveellisemmän vaihtoehdon, binderit, latistavat rintaliivit.
Kun Makke oli 19, hän istui lääkärin vastaanotolle ja kertoi haluavansa olla poika. Tai vielä tarkemmin, olevansa poika.
Psykiatri kysyi, mistä asti mutsi on tiennyt, että olin poika. Se ei kysynyt, mistä asti mutsi oli tiennyt, että olin transsukupuolinen.
"Syntymästä asti", mutsi sanoi.
Hätkähdin.
"Tämä on yleisin vastaus", psykiatri sanoi.
Björkin Poika osoittaa hyvin sen, miten vielä tänäkin päivänä, kaiken suvaitsevaisuuden korostamisen keskellä, yhteiskuntamme lokeroi pojat ja tytöt, miehet ja naiset. Käytäntö ei aina lähellekään vastaa teoriaa. Jos teini-ikäisen elämä on muutenkin haastavaa ja aikuiseksi kasvaminen harvemmin täysin mutkatonta, luo väärässä kropassa kasvaminen nuorelle vielä omat haasteensa. Miten piilottaa kasvavat rinnat, miten näyttää ulkopuolisille yhtä paljon pojalta kuin mitä sisällään kokee olevansa. Ja jos muuten menee läpi pojasta, miten ajattelemattomia aikuiset voivat olla möläyttäessään arkoja asioita toisten kuullen. Esiintyypä suoranaista ahdaskatseisuuttakin. Kirjassa äidin miesystävän liikekumppanin vaimo neuvoo Makken äitiä: "...teidän Marion pitäisi lähettää Sveitsiin sisäoppilaitokseen. Ne laittavat sinisen vekkihameen päälle ja opettavat tavoille. Siellä opetetaan hienostotytöille, miten saa tasokkaan poikaystävän ja rikkaan miehen. Kyllä se siellä palaa ruotuun."
Kolmesta lukemastani Björkistä tämä on selkeästi informatiivisin. Etenkin Makken päästyä transsukupuoliklinikalle, romaani etenee selittäen auki koko prosessin vaihe vaiheelta. Kaunokirjallisesti ajatellen tämä siis antoi vähiten, mutta yleissivistyksen kannalta kirja oli paikallaan lukea.
Poika oli ilmestymisvuonnaan Finlandia Junior -palkintoehdokas ja palkittiin 2014 Nuori Aleksis -palkinnolla, joka on Äidinkielen opettajainliiton vuodesta 1999 lähtien jakama palkinto.
Kun Makke oli 19, hän istui lääkärin vastaanotolle ja kertoi haluavansa olla poika. Tai vielä tarkemmin, olevansa poika.
Psykiatri kysyi, mistä asti mutsi on tiennyt, että olin poika. Se ei kysynyt, mistä asti mutsi oli tiennyt, että olin transsukupuolinen.
"Syntymästä asti", mutsi sanoi.
Hätkähdin.
"Tämä on yleisin vastaus", psykiatri sanoi.
Björkin Poika osoittaa hyvin sen, miten vielä tänäkin päivänä, kaiken suvaitsevaisuuden korostamisen keskellä, yhteiskuntamme lokeroi pojat ja tytöt, miehet ja naiset. Käytäntö ei aina lähellekään vastaa teoriaa. Jos teini-ikäisen elämä on muutenkin haastavaa ja aikuiseksi kasvaminen harvemmin täysin mutkatonta, luo väärässä kropassa kasvaminen nuorelle vielä omat haasteensa. Miten piilottaa kasvavat rinnat, miten näyttää ulkopuolisille yhtä paljon pojalta kuin mitä sisällään kokee olevansa. Ja jos muuten menee läpi pojasta, miten ajattelemattomia aikuiset voivat olla möläyttäessään arkoja asioita toisten kuullen. Esiintyypä suoranaista ahdaskatseisuuttakin. Kirjassa äidin miesystävän liikekumppanin vaimo neuvoo Makken äitiä: "...teidän Marion pitäisi lähettää Sveitsiin sisäoppilaitokseen. Ne laittavat sinisen vekkihameen päälle ja opettavat tavoille. Siellä opetetaan hienostotytöille, miten saa tasokkaan poikaystävän ja rikkaan miehen. Kyllä se siellä palaa ruotuun."
Kolmesta lukemastani Björkistä tämä on selkeästi informatiivisin. Etenkin Makken päästyä transsukupuoliklinikalle, romaani etenee selittäen auki koko prosessin vaihe vaiheelta. Kaunokirjallisesti ajatellen tämä siis antoi vähiten, mutta yleissivistyksen kannalta kirja oli paikallaan lukea.
Poika oli ilmestymisvuonnaan Finlandia Junior -palkintoehdokas ja palkittiin 2014 Nuori Aleksis -palkinnolla, joka on Äidinkielen opettajainliiton vuodesta 1999 lähtien jakama palkinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti