Elias Koskimies: Ihmepoika
Gummerus 2014, 191 sivua
14-vuotias pohjanmaalainen Ihmepoika elää nuoruuttaan 1980-luvun lopulla, ihaillen Madonnaa ja nähden itsensäkin tähtenä New Yorkissa jonne aikoo lähteä heti kun täyttää 18. Nyt edessä on kuitenkin kesä, villin nuoruuden kesä josta otetaan kaikki irti. Ulkomaanmatka oli ollut sen hieno aloitus ja suunnitteilla on vaikka ja mitä, vähintäänkin ryyppäämistä autiotaloissa yhdessä Sutun ja muiden kavereiden, kuten Pökäleen ja Tamppoonin kanssa.
Vedän jalkaani harmaat kävelykengät. Näytän mielestäni muodikkaalta ne jalassani, päässäni lippalakki, jossa on Kermitin kuva, ja ylläni collegeasu, jossa on sähäkkä salamakuvioinen SMASH-teksti. Collegeasu on Torremolinoksesta ja tunnen sen nostavan minut muiden kyläläisten yläpuolelle. Tiedän, että ainakin lestadiolaislapset kadehtivat minua. Olen lähes varma siitä.
Moneen kertaan Ihmepoika lukee Sutun, parhaan ystävänsä kirjeeseen kirjoittamat sanat:
"Mää en kestä, tästä tullee ihana kesä mää tiejän sen jo nyt ja musta on greisii ett me voidaan viettää se yhdessä!!! Mun aivo sulaa!!! I love you!!! Jet' aimee!!!
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun isä sairastuu vakavasti ja menehtyy.
Ihmepoika on kirjoittajansa osittain omaelämäkerrallinen esikoisromaani. Mukavasti murteellinen, kiihkeä ja eläväinen ja vakavasta aiheestaan huolimatta huumorinsävytteisesti kerrottu kasvutarina jossa on myös aito 80-luvun lopun tunnelma joka kirjan myötä muistuu kerrankin suht positiivisesti mieleen.
Ihmepoika on kirjoittajansa osittain omaelämäkerrallinen esikoisromaani. Mukavasti murteellinen, kiihkeä ja eläväinen ja vakavasta aiheestaan huolimatta huumorinsävytteisesti kerrottu kasvutarina jossa on myös aito 80-luvun lopun tunnelma joka kirjan myötä muistuu kerrankin suht positiivisesti mieleen.
Selvitin tuon kirjan, mutta en nauttinut tuon lukemisesta.
VastaaPoistaAuts, selviytyminen ei kuulosta kovin positiiviselta kokemukselta... Minä tykkäsin tuosta murteen ja nuorisokielen sekoituksesta ja Ihmepojasta itsestään tyyppinä.
PoistaTämä oli magee kirja murteineen ja nuorisojuttuineen ja ihana mummo...jokainen lapsi ja nuori tarvitsee tuekseen henkilön, joka tukee kehitystä eikä ole mollaamasssa :) Viisi tähteä Ihmepojalle :)
VastaaPoistaTälle sai jopa kikatella ääneen ja itkasta välillä surusta...
Minuun upposi myös tämän huumori, oli mielestäni hyvällä maulla ja osuvasti hauskaa :-) Ja mummo tai joku muu kuuntelija joka aidosti on nuoren puolella on kultaa!
Poista