Antti Holma: Järjestäjä

Antti Holma: Järjestäjä
Otava 2014, 383 sivua

Olen valmis myöntämään, että kiinnostus Järjestäjää kohtaan syntyi sen kirjoittaneen henkilön persoonasta. Antti Holma tuli minulle tutuksi Putouksen uuden miehityksen kautta, sitä ennen en ollut tiennyt miehestä mitään. Kun tajusin yhdistää nimet toisiinsa, nousi Järjestäjä välittömästi lukulistalle. Sen jälkeen kirja hoiti kyllä kaiken itse eteenpäin, omilla ansioillaan. 

"Meidän Tarmo se on ihan ku yks meistä tytöistä" sanoo Lillukka, Tarmon pomo kirjastossa. Se oli viimeinen niitti päivälle jolloin samainen Lillukka oli heittänyt Tarmon perunaleivoksen tuosta vaan roskikseen, mukamas epämääräisen näköisenä. Tarmo haluaisi olla hyvä työntekijä joka palvoo pomoaan koska johtaja on aina johtaja, mutta minkä sille voit että silti toivoo tälle pahaa kaikesta kokemastaan vääryydestä. Työpäivä toi Tarmon eteen kuitenkin jotain hyvääkin, kun vaaleisiin farkkuihin ja aidosti kuluneeseen nahkatakkiin pukeutunut komistus, Daniel Kristoffer Besprosvanni, tuli palauttamaan myöhästyneitä kirjojaan. Tarmo oli myyty ja antoi sakkomaksut anteeksi.

Kun Tarmo oli nähnyt Danielin neljä kertaa Suomalaisen teatterin päänäyttämöllä hän oli lumoutunut. Jos olisi ollut viime vuosisadan alku, olisin hakeutunut hänen autonkuljettajakseen ja kantanut hänen laukkujaan vielä silloinkin, kun hän olisi jo menettänyt koko omaisuutensa siirtomaakaupoissa ja autokin olisi joutunut jonkin vekselin alle. Tarmon etsiessä Danielista kaiken mahdollisen tiedon internetistä, Suomalaisen teatterin kotisivuilta löytyy ilmoitus joka on kuin suoraan suunnattu työpaikan vaihdosta kaipaavalle Tarmolle. Haetaan välittömästi alkavaan työsuhteeseen tuotantojärjestäjää. 

Vanha talo huokaili. Minä huokailin. Olin onnellisempi kuin vuosiin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Hyvä Tarmo, sanoin itselleni. Hyvä! Onneksi olkoon, Tarmo. Olet ensimmäistä kertaa elämässäsi onnistunut. Ajattele sitä, että seisot Suomalaisen Teatterin päänäyttämöllä, ajattele sitä! Vielä kuukausi sitten istuit Lillukan toimistossa kuuntelemassa selostusta palaneiden juustosämpylöiden aiheuttamasta tuskasta, nyt seisot näyttämöllä uuden ajan kynnyksellä.

Kaikki ei kuitenkaan suju kuin tanssi -tai näytelmä. Kaikki työkaverit eivät suhtaudu häneen sen toivotummin kuin kirjastossakaan ja lopulta Tarmo tunteidensa vallassa tekee jotain mikä saa hänet pelkäämään kiinnijäämistä.

Mieheni, joka tietää miten tykästynyt olen Holmaan viime aikoina ollut, kysyi minulta pidätkö sinä oikeasti tuosta kirjasta, vai siksikö vain, että se on sen Kissin? Kyllä, pitäisin tästä oli kenen kirjoittama hyvänsä! Toisaalta, kun kirjoittaja on median kautta tutumpi kuin kirjailijat yleensä (monista tietää vain mitä kansiliepeessä kuvan kera kerrotaan) ja Tarmossa on niin paljon Holmaan itseensä sopivia elementtejä, oli vaikeaa lukea kirjaa mieltämättä ainakin välillä Tarmoa Holmaksi. Järjestäjä on mielestäni erittäin hyvin kirjoitettu esikoinen, se sai minut naurahtamaan ääneen, ihailemaan lukuisia näppäriä kohtia ja lukemaan jopa muutaman niistä siipalle ääneen mikä on erittäin harvinaista.