Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Otava 2013, 413 sivua

 

 

Olen taannoin lukenut Katja Kallion kirjan Sooloilua ja sijoittanut hänet sen myötä siihen lokeroon, johon kertakokeilut jäävät. Aloin jo silloin olla siinä iässä, että sinkkujen parinetsintäprosessit eivät enää olleet mielenkiintoisimpia kirjan aiheita. Kirjablogien myötä olin kuitenkin löytänyt toisenlaisen Kallion ja Säkenöivät hetket tuntui sekä Hangon että historiallisen vaiheensa myötä siltä, että Kallio on nyt ansainnut toisen mahdollisuuden minunkin lukemistossani.

 

Kolmen sukupolven naisten elämää kuvaava romaani lähtee liikkeelle siitä, kun Elly vuonna 1914 tulee Hankoon lomanviettoon unettomuudesta kärsivän Inga-äitinsä kanssa. Inga antoi toisille kylpylävieraille heidän pienestä perheestään osittain totuuden vastaisen kuvan; Inga on leskiäiti, Elly on menossa syksyllä sairaanhoitajakouluun, äiti palaa Vihtiin. Vihdissä he tosiaan asuvat, mutta miksi he ovat sinne muuttaneet, siitäkin on eri ihmisillä erilaiset käsitykset. Ellykään ei tiedä läheskään kaikkea äitinsä elämän kuvioista, ei esimerkiksi Viktorista. Sekin on totta, että Elly on menossa sairaanhoitajakouluun. Mieluummin hän kuitenkin matkustaisi Ranskaan uuden ystävänsä Pepin, venäläisen emigranttiperheen tyttären kanssa, siellä hän opiskelisi laulua ja ryhtyisi kuuluisaksi laulajattareksi. Ei hän oikeasti sairaanhoitajaksi voi ruveta, eihän hän edes kestä nähdä verta. Lapselliset suunnitelmat muuttuvat kuitenkin kertaheitolla, kun yhtäkkiä leviää huhu, että saksalaiset ovat valtaamassa Hangon. Hanko tyhjenee kylpylävieraista yhdessä yössä ja syntyy kaaos.

 

Ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä vuosista edetään toisen maailmansodan alle. Vuonna 1935 Elly on kolmen lapsen äiti ja asuu edelleen Hangossa. 17-vuotias Beata on sisaruksista keskimmäinen, vain vuoden siskoaan nuorempi mutta useamman veljeään vanhempi. Sukupolvien väliset kuilut ovat syvät, kukaan ei ymmärrä toista.

 

Hän näki äidin mustikkapiirakan reseptin säilytyspaikkana, ja muidenkin leivonnaisten ja reseptien, ja siivousniksien. Kuin äiti olisi ollut kaappi, yhtaikaa mitä arkisin ja samalla pyhin paikka, jossa säilytetään tietoa elämää ylläpitävistä asioista. Se oli kunnioitettavaa ja hän ymmärsi sen arvon.

Ja sittenkin siinä oli kaikki mitä äiti oli, tai oli koskaan ollut.

Sellaiseen kohtaloon Beata ei missään tapauksessa alistuisi.

Beata irrottaa piirakan silmukan ranteestaan ja ottaa siitä tukevan otteen. Sitten hän heilauttaa kättään laajassa kaaressa, päästää irti ja katselee kun piirakka putoaa kahisten lehtimetsään.

 

Sisarusten, Beatan ja Harrietin välillä on jatkuvaa kilpailua kaikesta. Sitten vielä tapahtuu kuin vahingossa asia joka on liian suuri sovittavaksi. Juroon suomalaiseen tapaan asioita ei puhuta auki, vaan kaikki kätketään omaan sisimpään kunnes sisällä paisuu niin että tuloksena on huutoa ja riitaa. Kiukuspäissään tulee tehtyä kaikenlaista, jopa muutettua vieraaseen maahan. Elly ei hyväksy Beatan valintoja ja vasta tuhlaajatyttären kotiinpaluu saa aikaan jonkinlaisen sovun ja mahdollisuuden myös sisarusten välien selvittelyyn.

 

Hän kertoisi Beatalle kaiken. Hän tarttuisi Beataa kädestä, istuutuisi ja vetäisi hänetkin istumaan, ja kertoisi hänelle kaiken. Hän pyytäisi anteeksi, sanoisi, ettei hänen ollut tarkoitus lyödä eikä varsinkaan sanoa Beataa lumpuksi, ja sitten hän kertoisi kaiken Ingasta ja Pepistä ja ehkä Johanistakin. Hän kertoisi kuinka paljon häpesi äitiään, häpesi ja sääli ja rakasti, ja kuinka kovaa hänen oma häpeänsä oli, kun sitä ei säälikään pehmentänyt.

...

Elly kertoisi kaiken, aivan kaiken; hän ojentaisi Beatan tarkasteltavaksi elämänsä kömpelön mukulan, antaisi hänen käännellä sitä kädessään, ihmetellä sitä ja kysellä naureskellen: Mikä ihme tämä on? Mistä se on tullut ja mikä siitä tulee? Ja Elly painaisi leuan kämmeneensä ja sanoisi: En minä vaan tiedä, ja sitten heitä kumpaakin naurattaisi.

 

Historiallisten romaanien ystävänä kauniiseen, idylliseen Hankoon sijoittuva kolmen sukupolven tarina oli minulle omiaan. Äitejä, tyttäriä, sisaria, luvassa draamaa, kiinnostava ajankohta. Jo alun tapahtumapaikka, Hotel Pension Bellevue imaisi mukaansa ja elämästä kylpylässä ja sitä ympäröivässä kaupungissa oli kiehtovaa lukea. Ja kun siirryttiin 30-luvulle, nuorten elämä oli jo niin erilaista kuin vanhempiensa, oli tapahtunut paljon kehitystä ja itsenäistymistä. Siinä missä vanhempien päivät täyttyvät vielä työnteosta, heidän lapsilleen alkoi jo tulla omaa nuorten kulttuuria; Beatalla on ikioma grammari, tytöt käyvät elokuvissa, ihailevat Hollywood-tähtiä. Kaiken uuden ja kiehtovan ohella kirjan sävyt kävivät toisinaan aika synkilläkin poluilla, mutta ankea tai pitkästyttävä se ei mielestäni missään vaiheessa ollut. Kirjan naisten tunteet ovat vahvoja, on kyseessä sitten pelko tai itsevarmuus, tieto siitä mitä tahtoo tai täydellinen tietämättömyys kaikesta.