Heli Järvenpää: Kadotetut kasvot



Heli Järvenpää: Kadotetut kasvot

Kiinakirja 2014, 228 sivua

Näin sattumalta Sannan Luettua-blogissa arvostelun Järvenpään omakustannekirjasta ja kiinnostuin heti. Ulkosuomalaisten kokemuksista lukeminen on aina mielenkiintoista ja Kiina kulttuurina kaikessa perinteisyydessään kiehtova. Kirjaa ei kuitenkaan löytynyt Ylöjärven kirjastosta (eikä edes Tampereelta), joten laitoin siitä hankintapyynnön. Ei mennyt montaakaan päivää kun kirjaston henkilökunta vastasi sähköpostiini että kirja on tilattu ja minulle oli tehty siihen varauskin. Erinomaista palvelua Ylöjärvi!

Kun Tiinan ja Markuksen poika on 3-vuotias ja tytär kolmen kuukauden ikäinen, Markukselle tarjotaan kahden vuoden työkeikkaa Kiinaan. Ensimmäinen kulttuurishokki on edessä jo sillä tutustumismatkalla jolla pitäisi löytää perheelle asunto sillä yksitoista niitä esitellään ennen kuin sopiva löytyy. Turvallinen piha lapsille, uima-allas ja kuntosali sekä hyvin varusteltu keittiö ja kylpyhuoneesta näkymä joelle. Tiina näkee itsensä vaahtokylvyssä, kirja kädessä ja viinilasi toisessa. 

Arki astuu kuvaan kuitenkin toisen näköisenä. Kolmevuotiaalle ei ole helppoa selittää miksi supermarketin tuoreosastolla roikkuu verkkopusseissa eläviä kilpikonnia joita ei ole tarkoitettu lemmikeiksi. Uima-altaaseen pulahtaminen saa naapurit kauhistuneiksi eikä suositeltu lastenhoitaja kohtele lapsia tasa-arvoisesti. Valkoihoinen perhe kiinnittää jatkuvaa huomiota paikallisten keskuudessa eivätkä kiinalaiset arastele tehdä tuttavuutta.

Yhtäkkiä ympärillemme pölähti joukko uteliaita kiinalaisia. Punaiset lippalakit hyökkäsivät kohti lastenrattaita. Ennen kuin ehdin reagoida, yksi tomppeli oli jo nostanut Marian syliinsä päästäksen yhteiskuvaan lapseni kanssa. Kamerat räpsyivät, ja unenpöpperöistä pikkuneitiä oltiin siirtämässä jo seuraavaan syliin, kun hyökkäsin väliin.

-Hän haluaa nukkua! kiukkusin ympärilleni höriseville tolloille ja nappasin Marian syliini. 

Selvästikään lapsi ei enää nukkunut.

- Onko hän tyttö vai poika?

- Onko teillä yksi lapsi?

- Oletteko amerikkalainen?

Kysymyksiä sateli. Ympärillämme oli parinkymmenen maalaisturistin joukko. Mikä vastaanotto.

- Hän on melkein yksivuotias tyttö. Minulla on kaksi lasta, yksi poika ja yksi tyttö. En ole amerikkalainen. Olen Pohjois-Euroopasta, suomalainen. Mutta osaan kyllä puhua englantia.

-Aah, puhutte englantia! Puhutteko myös amerikkaa?

Kirja oli nopealukuinen ja lyhyet luvut omia kokonaisuuksiaan. Helposti tuli luettua aina "vielä yksi" ja sitten toinen ja kolmaskin. Perheenäidin arjen kuvaus oli kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää (perheen isä on tarinassa lähinnä statistina), tilanteet joihin hän joutui olivat vuoroin ihmetystä herättäviä, kauhistuttavia (kuten maanjäristys) ja suorastaan koomisia Suomen ja Kiinan kulttuurien törmäillessä mannerlaattojen tavoin. Paikallisten elinolot ja yhden lapsen politiikan moninaiset seuraukset muistuttavat siitä, että Kiina on edelleen kehitysmaa.

Kirja on Järvenpään omakustanne. Kirjan kotisivu löytyy osoitteesta http://kadotetutkasvot.fi/. Tutustu myös Sannan arvosteluun Luettua-blogissa. Soisin tämän pienen ison kirjan löytävän lisää lukijoita kirjablogeissakin!

Syksyn kirjauutuuksia

Vaikka kevättalvella listaamistani kevätuutuuksista on vielä hyvä osa lukematta, on aika tehdä jo listaa minua kiinnostavimmista syksyn uusista kirjoista. Listan tekeminen on sitä paitsi hauska tapa nähdä kokonaiskuva tulevasta tarjonnasta, eikä pelkästään muistilistailun takia.

Aakkosjärjestyksessä mennään.

Atena kustannus

Tanja Pohjola: Lintu pieni (esikoiskirja)
Viipuri 1944, Helsinki 1953 ja kipeitä lapsuudenmuistoja jotka Viipurista saapuvat vieraat tuovat taas eläviksi.
Luettu 2/15

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
"Raju ja riipaisevan kaunis tarina punoo yhteen kolmen naisen tarinat keskellä kuohuvaa Somaliaa."

Bazar

Katherine Pancol: Mimmit
Koskahan saisin ensimmäisen Pancolini luettua..... niin monta jo odottamassa ja uskon että näistä pitäisin!

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Piiraan maku makea on minulta lukematta vielä sekin, mutta sanoisin samaa kuin Pancolin kirjoista, kuulemani perusteella uskon näistä pitäväni :)

Kate Morton: Hylätty puutarha
Paluu Rivertoniin on yksi kaikkien aikojen suosikkejani ja olen useamman vuoden odottanut Mortonilta uutta suomennosta. Vihdoin kärsivällisyyteni palkitaan!
Luettu 10/14

Gummerus

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema
Enhän minä dekkareita lue, mutta come on, 20-luvun Helsinki ja kiitettyä ajankuvaa. Yönpunainen höyhen vain on luettava ensin :)

Golierda Sapienza: Elämän ilo
1900-luvun alku, köyhä Sisilia, tyttö päätyy luostarista rikkaan aatelisperheen palatsiin. Kirjoitettu 1978, ollut silloin liian radikaali ja kustannettu Italiassakin vasta nyt. Melkoinen yhdistelmä!

Gabrielle Zavin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Vanha kirjakauppias, leskeksi jäänyt kränkky ukko ja mystinen kadonnut kirja. Vaikkakin joiden kevyeksi arvostelema, pidän silti lukulistallani ja olen jo kirjastosta varannutkin.
Luettu 10/14

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
Maria Wern-dekkareista tunnettu Jansson on kirjoittanut gotlantilaiseen kampaamoon sijoittuvan chick-litin.
Luettu 11/14

Karisto

Niina Hakalahti: Sydänystävä
Tiivistä tunnelmaa ja tilannekomiikkaa aiheinaan mm. teini-ikäiset lapset ja dementoituva äiti. Hakalahti on minulle ennestään tuntematon kirjailija, vaikuttaa ehkä vähän chick-litiltä?

Mila Teräs: Harmaat enkelit
Sukuromaani sotien jättämästä tunneperinnöstä.

Rakas - 7 rakkaustarinaa
7 eri kirjailijan rakkaustarinat, mukana mm. Terttu Autere (jonka kolme aiempaa romaania olen lukenut), Kirsti Ellilä ja Kristiina Harjula (Pispalan kivet). Kenties tulisin tämän myötä vihdoin tarttuneeksi myös Anneli Kivelän Katajamäki-sarjaan?

Jamie Ford: Kiinalainen kehtolaulu
1930-luvulla amerikankiinalainen orpopoika ryhtyy etsimään äitiään, kuuluisaa laulajatarta. Hotelli Panaman jälkeen odotukset tämän suhteen ovat korkealla.

Simona Ahrnstedt: Sitoumuksia
Lukuromaani 1300-luvulta on periaatteessa minun juttuni, mutta Ahrnstedtin kirjoja en ole aiemmin lukenut, joten tyylistään kirjoittaa en tiedä ennestään mitään. Jossain vaiheessa lienee kuitenkin aiheellista tutustua, joten miksi ei nyt?
Luettu 8/14

Like

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Mustalaiskulttuuri kiehtoo.
Luettu 10/14

Tommi Liimatta: Jeppis
En aivan ole 70-luvulla syntynyt, mutta pojan elämä ja ajatusmaailma ruotsinkielisellä lestadiolaisalueella kiinnostaa :)

Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha
Pakistan, Afganistan, sotaa, rakkautta

Minerva

Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (esikoiskirja)
"Intensiivinen ja tunteisiin vetoava esikoisromaani sodasta, uhrautumisesta ja anteeksiannosta."

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
500-sivuinen historiallinen romaani ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeista. Luvassa "rikas juonikuvio ja taidokasta kerrontaa".

Otava

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
En ole pitkään aikaan tullut lukeneeksi Härkösen kirjoja, mutta lottovoittajan elämänmuutos on kiinnostava aihe. Miten monesti sitä on itse miettinyt, mitä kaikkea ihanaa tekisi jos saisi paljon rahaa, juuri noita samoja asioita, uuden kodin ja matkoja ympäri maailmaa!
Luettu 9/14

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit
Sen jälkeen kun näin sanat "Sukuhuvila Helsingin Linnunlaulussa", tiesin että lukisin kirjan kääntyi sen juoni mihin suuntaan tahansa, vaikka dekkariksi! Dekkarista tässä ei (minun onnekseni) ole kyse, vaan kaksostyttöjen suvusta.
Luettu 9/14

Enni Mustonen: Lapsenpiika
Olen aina pitänyt Mustosen tavasta kirjoittaa ja olenkin lukenut kaikki hänen kirjasarjansa. Tämän sarja aloitus, Paimentyttö, on minulla parhaillaan lainassa.
Paimentyttö luettu 10/14

Juha Itkonen: Ajo
Kirjassa näyttää olevan paljon ajamista. Katalogin kuvauksesta ei oikein ota selvää onko kyseessä lintu vai kala, mutta kiinnostus heräsi.

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Toinen 20-luvun Helsinkiin sijoittuva dekkari ja tämäkin tulee olemaan sarja. Ooh, päähenkilö Karl Axel Björk on dandy!

Schildts & Söderströms

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja
Amatööriteatteriseurue päättää kunnianhimoisesti esittää Tsehovin Kolme sisarta, mutta ensi-illan sijaan tapahtuu tragedia.

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
Käsi jota kerran pitelin vakuutti että haluan lukea lisää O'Farrellia.

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja laittaa tuulemaan! Koska palvelutalossa on huonommat olot kuin vankilassa, vanhukset päättävät tehdä pienen rikoksen josta saa kakkua.

Siltala

Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi
Mielenkiintoinen tositapahtumiin perustuva kahdessa tasossa liikkuva historiallinen romaani.
Ei ilmestykään? 

Tammi

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat
Pappismies lähtee levittämään Jumalan sanaa Grönlantiin 1700-luvulla

Teos

Raija Oranen: Aurora
Yksi lempikirjailijoistani on palannut taas sinne parhaalle vuosisadalle, 1800-luvun kansallistunteiseen Suomeen, tällä kertaa päähenkilönään Aurora Stjernvall, yksi historiamme mahtinaisista.
Luettu 9/14

Maria Peura: Ja taivaan tähdet putoavat
Avioeroprosessi, teinityttären ongelmakäyttäytyminen ja taustalla lestadiolaisuus. Kiinnostava kombinaatio.
Luettu 12/14

WSOY

Kati Tervo: Sukupuu
Kerrankin näin päin; 1912 saksalainen tyttö rakastuu suomalaiseen opiskelijapoikaan ja muuttaa Suomeen. Lapsenlapsi kertoo sukupuunsa väkevää tarinaa.
12/14

Jari Tervo: Revontulten tie
Jatko-osa (joskin itsenäinen) Esikoiselle jonka viime talvena luin, joten jatko myös lukulistalle.

Amy Tan: Ihmeiden laakso
Kurtisaanien elämää 1900-luvun alun Singaporessa. Aivan must ja olen Tanin kirjoista pitänyt tähänkin saakka. Jokunen vanhempikin saattaa olla vielä lukematta...
Luettu 2/15

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas sateessa ja tuulessa
Minä olen ensimmäisellä luokalla kevätjuhlassa lausunut Kissa Krumeluun. Aina rakastanut Kunnaksen lastenrunoja, aina rakastanut poikansa riimittelyjä ja sanaleikkejä Eppujen biiseissä. Miten Kunnaksesta tuli Kunnas ja millaista on ollut poikien lapsuus kiinnostaa suuresti!

Saul Bellow: Ainoa oikea

 

Saul Bellow: Ainoa oikea

Tammi 1997, 146 sivua

Alkuteos: The Actual, 1997

Suomennos: Kristiina Rikman

 

 

Harry Trellman viettää lapsuutensa lastenkodissa. Ei siksi että olisi orpo, sillä hänen äitinsä kärsi niveltulehduksesta ja kiersi ulkomailla parantolasta toiseen rikkaan sukunsa rahoilla. Isä taas oli tavallinen kirvesmies, huonosti valittu puoliso siis, siinäkö syy miksi rikas suku ei huolehdi Harrysta? Aikuisena hän asettuu Chicagoon, koska hänellä on siellä "kesken oleva rakkausjuttu". Tarina alkaa varsinaisesti siitä, kun Harry tapaa eräillä illalliskutsuilla juutalaismiljonäärin, Sigmund Adletskyn joka palkkaa Harryn "aivotrustiinsa", ei niinkään liike-elämän vaan seuraelämän asioissa. Kun Adletsky alkaa hieroa kauppoja toisen miljonäärin kanssa suuresta huoneistosta, Adletsky haluaa Harryn mukaansa neuvotteluihin. Niin Harry tapaa taas sisustussuunnittelijaksi ryhtyneen Amyn, naisen joka on hänelle se ainoa oikea vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen. Amy, Harryn nuoruudenihastus, on ollut omalla tahollaan naimisissa pariinkin otteeseen, mutta hänet Harry edelleen haluaa.

 

Tänä aamuna Amylla oli tukevasti meikkiä, etenkin silmien ympärillä missä sitä eniten kaivattiin. Hänen pyöreät kasvonsa olivat tyynet, vaikka hänen sisäinen laskukoneensa raksuttikin kiivaasti. Ikä saa joskus täyteläiset naiset vaikuttamaan hitailta. Mutta Amy oli edelleen tarkkana ulkonäöstään; hänen ruumiinsa ja sielunsa olivat kypsän täyteläiset - ne olivat kuin näytteillä aitauksessa. Hän oli kaunotar, hänen ihonsa oli edelleen sileä; hän jopa hengitti kaunottaren lailla.

 

Kirja oli erittäin nopealukuinen, kertaistumalta lukaistu lyhyenpuoleinen tarina jolla oli tai ainakin olisi voinut olla sivumääräänsä isommat puitteet. Amy vaikutti hyvin tavalliselta eronneelta kahden lapsen äidiltä, kun taas Harrysta ei ottanut selvää onko mies lintu vai kala. Ilmeisesti jonkin sortin älykkö joka ei ollut löytänyt muuta kiinnekohtaa elämäänsä kuin kaupungin, jossa kymmenien vuosien takainen teinirakkaus eli elämäänsä perheensä kanssa. Jokin minulle aukeamaton syy lienee sillekin että pieneen sivumäärään nähden kohtuuttoman moneen otteeseen kuvataan Harryn ulkonäköä. Hän on siis juutalainen, mutta piirteiltään kiinalaisen näköinen mistä johtuen hän nuoruudessaan vietti useamman vuoden Kauko-Idässä yrittäen sulautua sinne, siinäkin onnistumatta. Kun Adletsky toteaa Harryn olevan pikemminkin japanilaisen näköinen, Harry leikkauttaa hiuksensa japanilaistyyliin korostaakseen juuri löytynyttä japanilaisuuttaan. Harrylla tuntuu olevan identiteettikriisi vielä eläkeiän kynnykselläkin.

 

Bellow itse on ollut jo päälle 80-vuotias kirjoittaessaan tämän pienoisromaanin. Kaikella sillä elämän kokemuksella Ainoa oikea olisi voinut olla suloisen haikea rakkaustarina, nyt se oli sinne tänne harhailevia sivujuonteita toisistaan irrallisten henkilöiden elämistä. En menisi sanomaan etten pitänyt tästä, pikemminkin jäin vain vaille kunnon otetta henkilöihin ja jopa osan heistä merkitystä tarinan kokonaisuudessa.

 

Kirjan ovat lukeneet ainakin Risto, Susar sekä MarikaOksa.

 

 

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

WSOY 2014, 269 sivua

 

On taloni kylmä talo,

sen ikkunat yöhön päin.

Epätoivon jäinen palo

on tulena liedelläin.

 

-UUNO KAILAS

 

Yllä oleva Uuno Kailaan runo on kirjan nimen takana. Sen tunnelma onkin omiaan kuvaamaan tämän sukuromaanin naisten tuntoja.

 

Vuoroluvuin ääneen pääsevät isoäiti Elsi, tämän tytär Asta ja Astan siskontyttäret Riikka ja Hanna. Myös Astan poika Roope on paljossa mukana, mutta aina naisten kertomana, lähinnä tyttöystävänsä Teresan sekä äitinsä. Myöhemmin mukaan kuvaan astuu myös Jukka, jolla on oma tärkeä roolinsa juonen kulussa.

 

Tamperelaisen kauppiaan tytär Elsi on sodan jälkeisinä vuosina vielä alle kahdenkymmenen kohdatessaan Einon ja klassisesti pian raskaana ja ajan tapojen mukaan asian valjettua myös nuori vaimo. Kaksi ensimmäistä, tyttäret Asta ja Arja syntyvät kaupungissa, mutta kolmatta odottaessa muuttavat nuoret Niittyyn, suurelle sukutilalle. Pojan synnyttyä Elsi sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei tuohon aikaan ole niin vielä nimetty. Sen nimi taisi olla lähinnä "koittaisit nyt jaksaa".

 

Ristiäiset sujuivat niin kuin kaksi kertaa aiemminkin. Elsi vain oli muualla. Hän katseli vauvaa, joka kiemurteli hänen äitinsä sylissä. Onko tuo minun? Oliko se minussa, tuotako minä kannoin? Ihan yhtä hyvin vauva olisi voinut olla vieläkin hänen vatsassaan eikä hän olisi sitä synnyttänyt. Hänestä tuntui, että vauvan ja hänen välillä ei ollut rajaa, että vauva jatkui hänen ääriviivojensa mukaisesti ja niiden ulkopuolella, eikä hän tiennyt, kumpi ajatteli ja tunsi. Vai tekikö kumpikaan mitään?

 

Arja saa omat lapsensa nuorena, Asta vasta nelissäkymmenissä. Hanna ja Riikka viettävät kaikki lapsuutensa kesät ja muutkin lomat Niityssä, Asta-tädin hoteissa, koska eivät saa itse päättää. Aikuisena Hanna käy oman poikansa kanssa Niityssä "Arjan puolella", muttei kohtaa päärakennuksessa asuvaa Astaa kuin ikkunasta vilkutellen ja hyviä huomenia toivotellen. Asta on katkera kaikelle ja kaikesta, kuinka hän yksin hoitaa ison metsätilan työt ja Arja lapsineen kuorii vain kermat päältä. Asta onkin päättänyt järjestää niin, että hänen Roopensa perii kaiken, eikä siihen sovi ollenkaan mikään kaupunkilaisheitukka, joka koittaa juonia itsensä osalliseksi Niityn rahoista.

 

Kaikki naisessa viestitti inhoa. Asta torjui, potki, puski ja vihasi Teresaa pois. Hän tuijotti Teresaa vaaleansinisillä silmillään, kunnes sai tarpeekseen, työntyi hänen ohitseen, puski varsilenkkarit jalkaansa. Ovi kolahti naisen perässä, kopsahdus katosi hiljaisuuteen kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Keittiöstä oli korjattu astiat pois, tiskipöytä oli taas kuin sadussa, nuolaistu puhtaaksi, uuni oli päällä ja siellä hyrisi piirakka. Roope oli lapsellisen innokas piirakasta, kyykki hellan edessä, ja kertoi että piiras oli oman maan raparpereista.

Tämä on Niskavuoren leipä! Tämä on Niityn raparperipiirakka!

Oi että nautin tämän kirjan lukemisesta! Miten taitavasti onkaan Lähteenmäki punonut koukuttavan juonen, en olisi ollenkaan tahtonut laskea kirjaa kädestäni. Kuka koitui Teresan kohtaloksi, mitä sille Elsin vauvalle tapahtui kun siitä ei enää puhuta, mitä on tapahtunut sinä "viimeisenä kesänä" josta Riikka ja Hanna puhuvat, kesänä jonka jälkeen tyttöjä ei enää viety lomailemaan Niittyyn? Paljon salaisuuksia joita piti ahmien keriä auki. Taitavaa työtä tältä aiemmin nuorten kirjoja kirjoittaneelta Lähteenmäeltä, toivottavasti saamme me varttuneemmatkin lukea lisää häneltä!

Tampereelle ja sen lähiseudulle sijoittuen osallistun kirjalla myös kotiseutuhaasteeseen.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Otava 2013, 413 sivua

 

 

Olen taannoin lukenut Katja Kallion kirjan Sooloilua ja sijoittanut hänet sen myötä siihen lokeroon, johon kertakokeilut jäävät. Aloin jo silloin olla siinä iässä, että sinkkujen parinetsintäprosessit eivät enää olleet mielenkiintoisimpia kirjan aiheita. Kirjablogien myötä olin kuitenkin löytänyt toisenlaisen Kallion ja Säkenöivät hetket tuntui sekä Hangon että historiallisen vaiheensa myötä siltä, että Kallio on nyt ansainnut toisen mahdollisuuden minunkin lukemistossani.

 

Kolmen sukupolven naisten elämää kuvaava romaani lähtee liikkeelle siitä, kun Elly vuonna 1914 tulee Hankoon lomanviettoon unettomuudesta kärsivän Inga-äitinsä kanssa. Inga antoi toisille kylpylävieraille heidän pienestä perheestään osittain totuuden vastaisen kuvan; Inga on leskiäiti, Elly on menossa syksyllä sairaanhoitajakouluun, äiti palaa Vihtiin. Vihdissä he tosiaan asuvat, mutta miksi he ovat sinne muuttaneet, siitäkin on eri ihmisillä erilaiset käsitykset. Ellykään ei tiedä läheskään kaikkea äitinsä elämän kuvioista, ei esimerkiksi Viktorista. Sekin on totta, että Elly on menossa sairaanhoitajakouluun. Mieluummin hän kuitenkin matkustaisi Ranskaan uuden ystävänsä Pepin, venäläisen emigranttiperheen tyttären kanssa, siellä hän opiskelisi laulua ja ryhtyisi kuuluisaksi laulajattareksi. Ei hän oikeasti sairaanhoitajaksi voi ruveta, eihän hän edes kestä nähdä verta. Lapselliset suunnitelmat muuttuvat kuitenkin kertaheitolla, kun yhtäkkiä leviää huhu, että saksalaiset ovat valtaamassa Hangon. Hanko tyhjenee kylpylävieraista yhdessä yössä ja syntyy kaaos.

 

Ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä vuosista edetään toisen maailmansodan alle. Vuonna 1935 Elly on kolmen lapsen äiti ja asuu edelleen Hangossa. 17-vuotias Beata on sisaruksista keskimmäinen, vain vuoden siskoaan nuorempi mutta useamman veljeään vanhempi. Sukupolvien väliset kuilut ovat syvät, kukaan ei ymmärrä toista.

 

Hän näki äidin mustikkapiirakan reseptin säilytyspaikkana, ja muidenkin leivonnaisten ja reseptien, ja siivousniksien. Kuin äiti olisi ollut kaappi, yhtaikaa mitä arkisin ja samalla pyhin paikka, jossa säilytetään tietoa elämää ylläpitävistä asioista. Se oli kunnioitettavaa ja hän ymmärsi sen arvon.

Ja sittenkin siinä oli kaikki mitä äiti oli, tai oli koskaan ollut.

Sellaiseen kohtaloon Beata ei missään tapauksessa alistuisi.

Beata irrottaa piirakan silmukan ranteestaan ja ottaa siitä tukevan otteen. Sitten hän heilauttaa kättään laajassa kaaressa, päästää irti ja katselee kun piirakka putoaa kahisten lehtimetsään.

 

Sisarusten, Beatan ja Harrietin välillä on jatkuvaa kilpailua kaikesta. Sitten vielä tapahtuu kuin vahingossa asia joka on liian suuri sovittavaksi. Juroon suomalaiseen tapaan asioita ei puhuta auki, vaan kaikki kätketään omaan sisimpään kunnes sisällä paisuu niin että tuloksena on huutoa ja riitaa. Kiukuspäissään tulee tehtyä kaikenlaista, jopa muutettua vieraaseen maahan. Elly ei hyväksy Beatan valintoja ja vasta tuhlaajatyttären kotiinpaluu saa aikaan jonkinlaisen sovun ja mahdollisuuden myös sisarusten välien selvittelyyn.

 

Hän kertoisi Beatalle kaiken. Hän tarttuisi Beataa kädestä, istuutuisi ja vetäisi hänetkin istumaan, ja kertoisi hänelle kaiken. Hän pyytäisi anteeksi, sanoisi, ettei hänen ollut tarkoitus lyödä eikä varsinkaan sanoa Beataa lumpuksi, ja sitten hän kertoisi kaiken Ingasta ja Pepistä ja ehkä Johanistakin. Hän kertoisi kuinka paljon häpesi äitiään, häpesi ja sääli ja rakasti, ja kuinka kovaa hänen oma häpeänsä oli, kun sitä ei säälikään pehmentänyt.

...

Elly kertoisi kaiken, aivan kaiken; hän ojentaisi Beatan tarkasteltavaksi elämänsä kömpelön mukulan, antaisi hänen käännellä sitä kädessään, ihmetellä sitä ja kysellä naureskellen: Mikä ihme tämä on? Mistä se on tullut ja mikä siitä tulee? Ja Elly painaisi leuan kämmeneensä ja sanoisi: En minä vaan tiedä, ja sitten heitä kumpaakin naurattaisi.

 

Historiallisten romaanien ystävänä kauniiseen, idylliseen Hankoon sijoittuva kolmen sukupolven tarina oli minulle omiaan. Äitejä, tyttäriä, sisaria, luvassa draamaa, kiinnostava ajankohta. Jo alun tapahtumapaikka, Hotel Pension Bellevue imaisi mukaansa ja elämästä kylpylässä ja sitä ympäröivässä kaupungissa oli kiehtovaa lukea. Ja kun siirryttiin 30-luvulle, nuorten elämä oli jo niin erilaista kuin vanhempiensa, oli tapahtunut paljon kehitystä ja itsenäistymistä. Siinä missä vanhempien päivät täyttyvät vielä työnteosta, heidän lapsilleen alkoi jo tulla omaa nuorten kulttuuria; Beatalla on ikioma grammari, tytöt käyvät elokuvissa, ihailevat Hollywood-tähtiä. Kaiken uuden ja kiehtovan ohella kirjan sävyt kävivät toisinaan aika synkilläkin poluilla, mutta ankea tai pitkästyttävä se ei mielestäni missään vaiheessa ollut. Kirjan naisten tunteet ovat vahvoja, on kyseessä sitten pelko tai itsevarmuus, tieto siitä mitä tahtoo tai täydellinen tietämättömyys kaikesta.