Cathy Kelly: Onnen ainekset

Cathy Kelly: Onnen ainekset

Gummerus 2011, 448 sivua

Alkuteos: Homecoming, 2010

Suomennos: Satu Leveelahti

Dublinissa, sivummalla keskustasta on viehättävä aukio, Golden Square, jolla viktoriaaniset talot suojaavat vihreää puistoa kuin lintukotoa. Kirjassa seurataan joidenkin aukion taloissa asuvien ihmisten elämää, lähinnä naisien.

Connie on melkein neljänkymmenen ja naimaton sekä poikaystävätön ja Connien elämä pyöriikin näiden faktojen jatkuvan tiedostamisen ympärillä. Yhdeksän vuotta sitten, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän oli menossa naimisiin Keithin kanssa mutta mies perui häät viime tipassa. Connien mielestä kaikki haluavat perhettä ja avioliittoa, sillä ilman toista ihmistä rinnallaan elämä ei ole mitään. Connie asuu yhdessä häntä lähes kymmenen vuotta nuoremman sisarensa Nickyn kanssa. Kun Nickyn poikaystävä Freddie kosii, Nicky ei tiedä miten tohtisi kertoa naimisiinmenosta sisarelleen. Niinpä kihlasormus roikkuu Nickyn kaulaketjussa.

Elokuvista, televisiosta ja lehtien juorupalstoilta tuttu Megan pakenee kohua Lontoosta Dubliniin. Vielä hetki sitten hän oli suosittu nuori näyttelijätär, yhdeksi kymmenen lupaavimman tulokkaan joukkoon listattu. Yksi kohtalokas viikonloppu Prahassa vastanäyttelijän kanssa ja nyt lehtien otsikot kirkuvat: Miestennielijä-Megan, avionrikkoja, toinen nainen. Turvapaikan Megan saa Golden Squarella asuvan Nora-tädin luota, tädin jonka luona Megan ja Pippa-sisko ovat asuneet välillä lapsuudessaankin. Tyttöjen äiti Marguerite kun on miestä jatkuvasti vaihtava huithapeli.

Nuoren Meganin kanssa ystävystyy kahdeksankymppinen Eleanor, joka on uusin tulokas Golden Squarella. Eleanorin mies on kuollut ja aikuisen tyttärensä ja tyttärentyttärensä vastustuksesta huolimatta Eleanor pakenee New Yorkista yhteisen kodin muistoista ja muuttaa vanhaan kotimaahansa jossa ei ole yli 70 vuoteen käynyt. Eleanor kaipaa seuraa ja viihtyy Golden Squaren kahvilassa jota pitää Rae. Raella on päällisin puolin kaikki kunnossa, ihana mies ja fiksu poika, mutta menneisyydestä ilmestyy haamu, jonka olemassaoloa Rae ei uskaltaisi perheelleen paljastaa.

Siinä päällisin puolin kirjan riittoisa henkilökavalkadi. Tuntuu siltä että hahmoihin on pitänyt mahduttaa kaikki mitä mieleen tulee. On kaikkia ikäluokkia, on julkkis, on teiniraskautta, on pettämistä, on vapaaehtoistyötä. Kaikkia naisia kaikissa elämänvaiheissa yhdistää jollain tavalla pakkomielle miehestä ja perheestä. Ellei sitä ole, ei ole mitään, jos se on ja sen menettää, ei ole mitään. Ellei vielä ole menettänyt, on pelko persiissä että sen menettää. Tekisi mieleni sanoa että tämä on typerin kirja mitä olen aikoihin lukenut, ja minä olen sentään lukenut lähes kaikki tähän mennessä Kellyltä suomennetut kirjat ja pitänytkin niistä. Onnen aineksista jäi pitkälti puuttumaan se tietty irlantilaisuusfiilis josta olen irkkufanina nauttinut, kerronta hyppelehti lyhyiden lukujen jälkeen ja jopa kesken niitä kertojasta toiseen, eikä keneenkään saanut kunnon otetta. Mutta mies ja perhe pitää naisella olla, sillä ne ovat onnen ainekset.

Julie Kibler: Matkalla kotiin

Julie Kibler: Matkalla kotiin

Gummerus 2013, 504 sivua

Alkuteos: Calling Me Home, 2013

Suomennos: Riie Heikkilä

Vuonna 1939 pienessä kentuckylaiskaupungissa rotuerottelu on hyvissä voimissaan. 16-vuotiaan Isabellen äiti "tietää", että siitä syntyisi ikävyyksiä jos mustat palkolliset saisivat muuttaa asumaan heidän hienoon kaupunkiinsa tai liikkua siellä auringonlaskun jälkeen. Mitä Isabellen äiti ei tiedä, on Isabellen yhä läheisemmäksi käyvä ystävyys Robertin, perheen mustan taloudenhoitajan pojan kanssa. Tällainen ystävyys ei ole vain luvatonta, se on myös vaarallista.

Harmaahapsisena 90-vuotiaana edelleen virkeänä eläkeläisenä Isabelle saa kutsun hautajaisiin kotikonnuilleen. Matka on pitkä eikä Isabelle enää tartu auton rattiin, joten hän pyytää kuskiksi kampaajansa Dorrien, mustan naisen jonka kanssa hän on ystävystynyt. Pitkän ajomatkan aikana Isabelle avaa Dorrielle rakkaustarinaansa. Dorriella taas on omat ongelmansa jotka saavat aikaan raha ja teini-ikäinen poika. Kerronnallisesti nämä kaksi elämäntilannetta saavat puheenvuoron vuoroluvuin, Isabelle menneessä, Dorrie nykyhetkessä ja jokaisen luvun alussa kerrotaan, kumpi on äänessä ja kummasta ajasta kerrotaan. Onneksi Dorrien osuudet olivat aina Isabellen kerrontaa lyhyempiä, sillä Dorrien tarinassa ei ollut suoraan sanottuna mitään minua kiinnostavaa.

Matkalla kotiin käsittelee rotuerottelua ja ihmisen ihonvärin ylittävää rakkautta. Kansiliepeessä kerrotaan romaanin saaneen alkunsa, kun Kibler ryhtyi tutkimaan omaa perhetaustaansa ja sai tietää isoäitinsä nuoruuden rakastetusta, jota tämän perhe ei ollut hyväksynyt. Minua rotuerottelu aiheena on aina kiinnostanut, ehkä siksi että se on suomalaiselle niin vieras ja tavallaan käsittämätön. Yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista oli Kathryn Stockettin Piiat, johon tätä tulee aihepiirinsä myötä verrattua, mutta asioiden käsittely näissä kahdessa kirjassa on hyvin erilaista. Matkalla kotiin on rakkausromaani, juuri sellainen perinteinen lukuromaani jossa tarina, nimenomaan Isabellan tarina, vie mukanaan niin että sivuja tulee käännettyä tasaiseen tahtiin ja viisisataa sivua luettua nopeammin kuin uskoisikaan. 16-vuotias Isabelle oli tosin alkuvaiheessa suorastaan ärsyttävä (vähän kuin kiukutteleva lapsi joka tietää miten asiat ovat mutta silti haluu-uu-uu) mutta kasvoi onneksi nopeasti. Kirja oli minun makuuni hiukan liikaa rakkaustarinaan painottuva, koska lähdin sitä kuitenkin lukemaan rotuerottelun aikaan sijoittuvana kertomuksena, en love storyn nälkään, mutta toisaalta juoni ei ollutkaan aivan niin ennalta arvattava kuin luulin, joten lopputulos oli ihan mielenkiintoinen rupeama kirjan parissa.

Kesäkirjabingossa saan ruksin kohtaan Romantiikka.

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Sjón: Poika nimeltä kuukivi

Like 2014, 152 sivua

Islanninkielinen alkuteos: Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til
Suomennos: Tuomas Kauko

Tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut Islannissa voimassa vuodesta 2010. Máni Steinnin eläessä nuoruuttaan 20-luvun vaihteen molemmin puolin Islantikaan ei kuitenkaan ollut vielä valmis homoseksuaalisuudelle. Päähenkilö, poika nimeltä Kuukivi, on hyvin persoonallinen romaanin henkilö. Orpo 16-vuotias joka käy katsomassa kaikki Reykjavikin kahdessa elokuvateatterissa näytettävät filmit ja ostaa niihin pääsyliput myymällä itseään vanhemmille miehille.

Ennen kuin poika kohtasi Sólborg Gudbjornsdóttirin josta käyttää nimeä Sóla Gudb., hän oli pitänyt taidemaalari Mugguria kaikkein kauneimpana.

Valokuvaaja oli yksi pojan ensimmäisistä asiakkaista. Häneltä poika sai valokuvan taidemaalari Muggurista. Kuvassa taiteilijalla on musta puku, silmiin asti ulottuva otsatukka ja veijarimainen hymy huulilla. Kädessään hänellä on savuke, ja juuri sillä hetkellä, kun suljin on auennut, hän on antanut käden pudota alas.
Käden liike piirtyy ilmaan niin kuin Muggur maalaisi siveltimenvedon aikaan.

Valokuva Muggurista on todellinen. Lähde: Wikipedia

 

Kansilehdellä suomentaja kertoo, että Sóla Gudb on anagrammi sanasta blódsuga joka tarkoittaa vampyyria.
Olen vaikuttunut. Vahvaa korutonta tekstiä, lyhyitä lauseita tiiviissä paketissa jossa on paljon sanottavaa, muttei mitään turhaa. Ei myöskään valmiiksi pureskeltua, sillä lukija saa omassa mielikuvituksessaan useaan otteeseen täydentää tapahtumia. Kirjassa on toistensa vastapainona kaunista lyriikkaa ja tummanpuhuvaa vaaraa, kiellettyä suorasukaista seksiä. Olin odottanut kirjan olevan rankka tai ainakin synkkä, mutta ilokseni se ei ollut kumpaakaan. Historiallisiin tapahtumiin viitataan riittävästi, Katla purkautuu, Islanti itsenäistyy Tanskasta ja ensimmäinen maailmansota päättyy mutta sotaa enemmän Reykjavikia koskettaa espanjantauti joka vie niin köyhät kuin rikkaat. Historian tapahtumia oleellisempaa on kuitenkin ihmisten asenteet ja ne ovat Mánin kaltaisia vastaan.

Kirjaa on jo luettu useammassakin blogissa, tällä kertaa haluan nostaa esille arvion eräästä (muusta kuin kirja)blogista jota aina silloin tällöin seurailen, sillä Tämän kylän homopoika on symppis tyyppi :)

Suosittelen lämpimästi että annat tälle kirjalle aikaasi 152 sivun verran, sillä se on enemmänkin väärti.

Kesäkirjabingoon saan ruksin kohtaan Julkaistu tänä vuonna.

Blogistanian kesälukumaraton III: koontipostaus lukemistani

Blogistanian kolmas kesälukumaraton järjestettiin juhannuksen alla 19.6 ja mukana oli viitisenkymmentä kirjabloggaajaa tai blogitonta lukuhiirtä. Tässä kooste kirjoista joita itse tuona ajankohtana luin.

Carlos Luiz Zafón: Marina

Otava 2013, 282 s

Espanjankielinen alkuteos: Marina, 1999

Suomennos: Antero Tiittula

Maratonin startatessa minulla oli Zafónin kirja kesken joten ensi töikseni luin sen loppuun.

Tässä kirjassa on aivan ihana kansi! Se herättää uteliaisuuden ja kutsuu seuraamaan tyttöä sisään portista, vaikka hieman pelottaisikin. Tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan (jossa olen saanut viettää viikon kymmenkunta vuotta sitten, jolloin Barcelona vei sydämeni!) ja kirjailijan nimi on mielettömän seksikäs. Olin antanut itseni ymmärtää, että Zafonin kirjat ovat mystisiä, sadunomaisia, niissä on rapistuvia kartanoita ja villiintyneitä puutarhoja. Oli Marinassa tätä kaikkea, mutta myös puoli jota en osannut odottaa ja jollaista en siihen ollenkaan kaivannut tai halunnut.

Näin hänen ottavan lääkeruiskun ja täyttävän sen pienestä pullosta smaragdinhohtoisella nesteellä. Katseemme kohtasivat lyhyesti, ja silloin Mihail upotti neulan ruumiin kalloon ja tyhjensi ruiskun. Hän veti neulan pois ja tuijotti hetken liikkumatta tuota elotonta ruumista. Pari sekuntia myöhemmin tunsin vereni hyytyvän. Ruumiin toinen silmäluomi värisi. Kuulin ääntä puu- ja metallinivelistä. Sormet liikahtelivat. Yhtäkkiä naisen ruumis nousi rajulla nytkäyksellä istumaan. Korvia huumaava eläimellinen tuskankarjaisu täytti salin. Valkoiset vaahtovanat valuivat mustilta turvonneilta huulilta.

...tämähän onkin kauhua! Goottikauhua? Nyt ei ole tämän blogin pitäjä ollenkaan mukavuusalueellaan, en ole koskaan lukenut mitään vampyyrijuttuja, kauhua tms. Juoni aukesi vähän kerrallaan kuin sipulia kuorisi ja piti hyvin otteessaan, enkä missään vaiheessa edes harkinnut kesken jättämistä, mutta lukisinko toisen Ruiz Zaffonin, enpä tiedä...

Perusteellisempia arvioita löydät esim. Tsirpiltä, Norkulta ja Annikalta.

Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet

Like 2011, 112 sivua

Jukka Pakkanen ei sanonut minulle mitään (isäntä kysyi heti onko kyseessä se urheilukommentaattori, sama mies) äiti Kaija ja sisar Outi Pakkanen ovat tutumpia nimiä joskin en ole heidänkään kirjoihinsa tutustunut. Elena Damianin kirjeet valitsin luettavaksi aiheensa takia, kirja käsittelee vuoden 1952 olympiakesää. Siinä vilahti tutusti Coca Colan tulo Suomeen ja muutama satunnainen urheilusuorituskin, mutta pääpaino oli kertojan, Markus Lindin Johannes-isän pienimuotoisella rakkausseikkailulla italialaisen kisaturistineidon kanssa. Kun Markuksen isä tekee kuolemaa, hän tahtoo kertoa pojalle hairahduksestaan ja antaa tälle Elenalta saamansa kirjeet. Markus kiinnostuu isänsä seikkailusta ja lähtee tapaamaan Elenaa Italiaan.

Mari A:n kirjablogista löydät laajemman arvion tästä kirjasta.

Kesäkirjabingossa saan ruksin kohtaan Alle 200-sivuinen kirja.

Mindele London: Kolmastoista tuoli

Atena kustannus 2002, 157 sivua

Mindele London kuvaa kirjassaan suomenjuutalaisen Goldin suvun elämää. Kaksitoista lämmintä ja huumorilla höystettyä tarinaa pitävät sisällään mm. eksoottiset rapukestit, venäläisen viulutaiteilijan kyläilyn, juutalaissuvun yhteisen hotellijoulun ja Olga-tädin vierailun Amerikasta. Opin paljon uutta juutalaisista tavoista ja säännöistä, kuten sen että äyriäiset eivät voi olla kosheria.

Kun yksi suvun miehistä vie vihille ei-juutalaisen, kohu on suuri.

-Minä tapasin Ruotsissa kiertueella Sagan. Hän on sairaanhoitaja. Meidät vihittiin kolme päivää sitten Tukholmassa.

Kun filmin kela juuttuu kiinni, kuva valkokankaalla pysähtyy joskus hyvinkin huvittaviin tilanteisiin. Sarah-musteri oli levittämässä voita paahtoleivälleen, ja veitsi napsahti kiinni leivän pintaan. David-eno oli potkimassa tennistossuja jalastaan ja jäi jalkaterät pystyssä tuijottamaan eteensä. Rifka-Mamma kantoi täysinäistä tarjotinta verannalle ja jähmettyi hetkeksi ovensuuhun. Sitten hän hyvin hitaasti ja varovaisesti laski tarjottimen lähimmälle tuolille. Tämän hän teki huolellisesti ikään kuin tarjottimella olisi ollut annos räjähteitä. Kukaan ei hetkeen sanonut mitään, ja tällainen hiljaisuus oli tyhjentävä meidän piirissämme. Vilkuilin varovasti ympärilleni, mutta kukaan ei liikkunut eikä kukaan kai hengittänytkään.





Näiden kolmen lisäksi luin maratonilla Sjónin Poika nimeltä Kuukivi ja aloittelin Julie Kiblerin lukuromaania Matkalla kotiin, joista myöhemmin omat postauksensa.

Luettuja sivuja maratonillani kertyi tasan 700.

Blogistanian lukumaraton III: klo 14 se alkaa!

13.45

Nyt on juhannusviikonlopun kauppareissusta selvitty kunnialla ja maraton voi käynnistyä minunkin kohdallani suunnitelmien mukaisesti klo 14!

Toissayönä ennen nukkumaan menoa aloittamani Carlos Ruiz Zaffonin Marina on edelleen kesken, joten maraton alkaa sen loppuun lukemisella.

16:02

Marina on nyt luettu loppuun. Pieniä keskeytyksiä tuli matkan varrella, kun muistin että piti varata aika eläinlääkärille yms mutta muuten vain luin, luin ja luin. Ihana siippani laittoi juuri pannarin uuniin kypsymään, niin että ahkera lukija pysyy eväissä ;)

Aikaa kulunut 2h4min, sivuja luettuna 147. 

18:50

Olen tässä välissä lukenut Jukka Pakkasen pienoisromaanin Elena Damianin kirjeet, erittäin nopealukuiset 102 sivua, ja aloittanut paristakin blogista viime viikkoina bonganneeni islantilaisen pikkuteoksen nimeltään Poika nimeltä kuukivi. Olen siinä menossa sivulla 84 ja tarina kiehtoo. Harmillinen päänsärky alkoi vaivata kuuden maissa, joten otin pienet nokosetkin tässä välissä ja nyt saa suhveeta. Varsinainen haaste on tosin vasta edessä, sillä illan ensimmäinen fudispeli on alkamassa ja pitäisi sen ohessa myös lukea ;)

Aikaa kulunut 4h50 min ja olen lukenut 332 sivua.

20:20

Kahvia, fudista ja Poika nimeltä kuukivi luettuna loppuun. Islantilaisromaani ansaitsee ilman muuta oman postauksensa, mainiotunnelmainen kirja! Seuraavaksi aion tarttua vanhempaan, vuonna 2002 julkaistuun Mindele Londonin kirjaan Kolmastoista tuoli, joka kertoo juutalaissuvun elämästä Suomessa muutama vuosikymmen sitten.

Maratoonausta takana 6h20min ja sivuja plakkarissa 401.

02.00

Mä niin arvasin tämän! IIllan odotetuin peli oli pakko katsoa, joten Kolmastoista tuoli edistyi hieman hitaasti. Saunominen ja kaalikeitto verottivat myös lukuaikaa, mutta nyt ollaan joka tapauksessa puolivälissä maratonia.

Aikaa siis kulunut 12 tuntia, luettuja sivuja 558.

14.00

MARATON ON PÄÄTTYNYT -minun osaltani, moni varmasti lukee vielä :)

Aloitin tänään herättyäni (sangen myöhään...) Julie Kiblerin Matkalla kotiin ja ehdin lukea siitä 142 sivua.

Kokonaissivumääräksi ihka ensimmäisellä maratonillani kertyi siis tasan 700 ja olen tuohon hyvinkin tyytyväinen. Jalkapallon MM-kisat verottivat kuitenkin omansa ;)

Valmistautumista lukumaratoniin ja pihakuvia...

Siinä niitä olisi, maratonkirjoja. Osa jo aiemmin sillä silmällä kirjastosta napattu, osa tänään haettuja. Vasemmalla ovat ne joihin ensisijaisesti luulisin tarttuvani, oikealla varakirjoja jos fiilis muuttuu. Ihmettelen ellei missään kohtaa muutu!

Meillä kukkivat tällä hetkellä mm. juhannusruusut ja villit lupiinit <3

Lukuseurani ei paljon kukkasista välitä, onneksi. Eivät kuitenkaan tekisi mitään hyvää niille...

Lumipalloheisi on lempipensaitani jo mummun upeasti hoidetusta puutarhasta saakka.

Syreeneihin olen todellakin hurahtanut. Niitä oli täällä anopin aikoihin jo viisi ja nyt, 9 vuotta myöhemmin, kahdeksan ;) Kuvassa nuokkusyreeni, yksi suosikeistani.



Taina Latvala: Välimatka

 

Taina Latvala: Välimatka

WSOY 2012, 253 sivua

 

 

Synkkylän kylässä Etelä-Pohjanmaalla asuu äiti, jolle tyttäret ostavat 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi Teneriffan matkan. Tytärten harmiksi matka ei olekaan mieleinen lahja, vaikka äiti on aina puhunut Teneriffasta. "Ensunkaan mä sinne yksin lähäre. Mitä mä siälä teen?" Vanhempi siskoista, jo perheellinen, usuttaa nuoremman äidin matkakumppaniksi, vaikka tämä haluaisi mieluummin keväällä Pariisiin.

 

Mies lausuu nimeni niin kauniisti, että en ole tunnistaa sitä. Hän esittelee itsensä nopeasti, hänen äänensä on matala ja käheä, aivan kuin hän olisi laulanut koko yön.

How about a drink tonight?

Hän puhuu englantia samalla tavalla kuin espanjaa, nopeasti ja intohimoisesti. Hän kuulostaa nuorukaiselta, jolla on salaperäinen rooli Pedro Almodóvarin elokuvassa.

Sanon olevani lomalla äidin kanssa.

Ota äiti mukaan, hän vastaa ja nauraa, kuin tietäen että rakkaus on mahdotonta sekä alussa että lopussa.

 

Kirjassa on monenlaista välimatkaa. Sitä otetaan pakkasen paukkumasta Synkkylästä Teneriffan lämpöön, sitä löytyy myös äidin ja tyttären ja sukupolvien ajatusmaailmojen väliltä. Äiti ei oikein hyväksy tyttären treffailuja respan Antonion kanssa, tytär ei ymmärrä miksi äiti jumittaa menneessä. Välillä leveää pohjanmaan murretta puhuva äiti kertoo lukijalle menneistä ajoista omina kappaleinaan, ajoista jolloin tyttöjen isä ei ollut vielä kadonnut, ajoista jolloin äidin sisko oli vielä elossa. Äidin käsilaukussa kulkee mukana salaisuus, St. Martinin saarelta ostettu sininen muistikirja.

 

Päästäkseen äidin luokse on loikattava kokonaisen sukupolven yli, kuin joen. Miten sanoa hänelle, että minulla on tapana istua iltaisin Seinäjoen juna-asemalla ja katsella vapaita, ohi vilahtavia ihmisiä? Miten tunnustaa hänelle, että haluaisin oikeasti asua Lontoossa tai Pariisissa, siellä missä kukaan ei tiedä minun nimeäni ja hautausmaita on enemmän kuin yksi?

Olisi helpompaa puhua äidille englanniksi, olisi helpompaa olla saippuaoopperassa.

Mother, I haven't made love in three years.

 

Välimatkan ovat lukeneet mm. Kaisa, Hanna sekä Katja.



Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

 

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Karisto 2013, 204 sivua

 

 

Syreenien kukkiessa alkukesän iltana 50-luvun taitteessa Mirjami tupsahtaa pispalalaiseen pihaan vihreän matkalaukun ja parivuotiaan tyttärensä Railin kanssa. Tytön isä, Aimo, on vielä töissä mutta mummu ottaa matkalaiset vastaan. Tämä on heidän ensimmäinen kohtaamisensa, Aimo on vihdoin tunnustanut lapsensa ja vienyt Mirjamin vihille. "...onko se sitten semmoinen mummun pikku kultasilmä?" "On mää." Hetkessä Raili on mummun sylissä ja siitä alkaa lämmin suhde joka kantaa Railin läpi tulevien myllerrysten. Mirjami miettii jo ensimmäisenä iltana jättääkö kapsäkin purkamatta, tytön sänkyyn nukkumaan ja kävelee pois, tuntien että lapsen ne haluavat mutta häntä eivät.

 

Niin jäävät Raili ja Mirjami asumaan Pispalaan, taloon jossa on kolme asuntoa ja kivijalassa mummun pitämä maitokauppa. Heidän kanssaan asuu myös vaari, joka ei ota uusiin tulokkaisiin minkäänlaista kontaktia ja jääkin Railille vieraaksi. Mirjami saa työpaikan "Rikoolta" eli Suomen Trikoon tehtaalta, jota Mirjami vihaa alusta saakka. Raili kuulee äidin öisin itkeskelevän, mutta muutoin juuri koulunsa aloittaneen Railin elämässä kaikki tuntuu olevan kohdillaan, varsinkin kun samasta talosta löytyy kaksi ystävää, sisarukset Lintu ja Maaru.

 

Sinä kesänä kun Eedit ilmestyy Pispalaan, hän kerää kaikkien huomion. Raili hakeutuu tykö, tekee tuttavuutta naiseen jolla on ruudulliset Lana Turner -housut ja patellavyö. Ovelasti Raili saa myös äitinsä ystävystymään Eeditin kanssa, vaikka kaikki eivät naista hyvällä katso. Eedit on taiteilija, vilkas ja nauravainen, on asunut Pariisissakin.  "Mitä tommonen kokotti täältä hakee? Jotakin hämärää siinä on."

 

Eeditin tie mummun sydämeen aukeni ensimmäisen kerran, kun se yhtenä päivänä tuli kaupalle ja sanoi mitä on nää tuoksut mun ympärilläin nuuhkaistuaan kaupan tiskillä vielä nuokkuvien sireenien tuoksua. Kun mummu jatkoi siihen, että mitä on tämä hiljaisuus ja Eedit nauroi silmät viirussa niin että kauppa helisi, mummu alkoi olla myyty.

 

Sinä samana kesänä Raili menee kahdeksi viikoksi leirille. Isä muuttuu oudoksi, sellaiseksi joka ei enää soita Railille haitarilla Kulkurin valssia ja vie korkeimmalle kohdalle katselemaan Näsijärven ulappaa ja kaupungin valoja. Isä ei ole ainoa joka muuttuu. Kun Raili palaa leiriltä, Eedit on muuttanut pois Pispalasta ja äiti on ollut sairaalassa ja mennyt sieltä tädeilleen lomailemaan, kun äidillä on nyt "vähän vaikeaa".

 

Isä voiteli hiivaleivästä Railille kanttipalan. Kyllä me pärjätään, se hoki, kyllä me pärjätään, ja katseli keittiön ikkunasta sitä, mistä se joskus oli sanonut äidille, että kattosit piremmälle. Sitten se veti Railin syliinsä ja sanoi isän reipas tyttö, sää pärjäät aina, sulla on hyvä äiti. Miten niin hyvä äiti? Äiti on äiti, Raili hätääntyi eikä osannut sanoa mitään. Hän ei enää tiennyt, minkälainen on isän reipas tyttö joka pärjää siksi, että sillä on hyvä äiti.

 

Toistakymmentä vuotta Tampereella / enimmäkseen sen kyljessä asuneena Pispala on tullut tutuksi ja tapahtumat osaa piirtää paikoilleen. Alue on tiheässä pieniä tontteja, 50-luvulla kaikki varmasti tunsivat ja tiesivät toisensa ja ehkä turhankin hyvin myös toistensa asiat. Harjula kuvaa yhteisöllistä Pispalaa hyvin elävästi ja tapahtumia iloineen ja suruineen hyvin toden tuntuisesti. Aikamatka 50-luvulle oli mutkaton, sujuvasti kirjoitettuun tarinaan pääsi heti helposti sisälle ja kaiken kruunaa tuo ihana tamperelainen murre johon näille seuduin muuttaessani rakastuin niin lujaa. Lapsikertoja on mielestäni oivallinen valinta tämän kolmiodraaman kertomiseen. Kukaan ei -tietenkään- kerro Railille suoraan mitään, sillä eiväthän lapset mistään mitään ymmärrä, aikuisten jutuista ainakaan. Niinpä Raili tekee tapahtumista omia tulkintojaan ja lukija ymmärtää enemmän kuin Raili. 

 

Saran arviossa on mukana myös paljon kuvia Pispalasta, Jarkko näkee vaarin roolin oleellisena Railin isän toimissa.

Kesäbingosta ruksaan Kotimaisen kirjan. Päivitetään kuvaakin välillä, näkee itsekin missä ollaan menossa. Ainakin vasemmalla, noin päivänkakkaroiden sijainnin suhteen ;)

 

Milla Keränen: Sisilian ruusu

 

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Gummerus 2012, 305 sivua

 

 

Eletään keskiaikaa, 1200-lukua Sisiliassa. Sisarukset Rosalia ja Floriana ovat nuoria neitoja joiden mielessä siintää avioliitto. Rosalialla on ihailija, nuori Giovanni joka on keisarin haukkojen kasvattaja, mutta Rosalia ei tahdo häntä miehekseen. Rosalialla ei ole minkään laista aikomusta mennä naimisiin rakkaudesta, hän haluaa miehekseen vanhemman Salvatoren, jolla on vaurautta ja hyvä asema hovissa. Sen myötä hän pääsee myös matkustamaan, ja tärkeintä Rosalialle on päästä näkemään maailmaa Sisilian ulkopuolella. Kun keisari palaisi, minusta tulisi Salvatore di Falcon vaimo, ja niin pian kuin Luoja soisi, leski.

 

Eräänä iltana Rosalia on kuitenkin suostunut tapaamaan Giovannin luostarin puutarhassa, aivan kahden kesken. Heidän tielleen osunut Jumalan vihasta paasaava munkki pelottaa Giovannin kuitenkin pois ja yksin jäänyt Rosalia kohtaa puusta putoavan miehen joka on kuin enkeli, vain ilman siipiä. Pian Rosalia onkin vakuuttunut siitä, että heidän päivällä näkemänsä hyvä enne, taivaalla liitänyt kotka, on pudottanut enkelin maan päälle tuomaan viestiä Jumalalta hänen kauttaan. Joka yö Rosalia kohtaa enkelin luostarin puutarhassa. Hän haluaisi kertoa tästä muille, mutta uskoo ettei niin ollut tarkoitettu ja muiden huomio saattaisi säikäyttää enkelin pois.

 

Olin kuullut ilmestymistarinoita, joissa enkelit ilmestyivät hurskaiden naisten uniin ja nostivat heidät paratiisiin. Enkä saattanut unohtaa enkeli Gabrielia, jonka mukana Pyhä Henki oli laskeutunut Marian ylle. Minä tunsin olevani paratiisissa maatessani enkelini käsivarsilla. Herra oli antanut minulle halun, jotta pääsisin lähemmäs Häntä. Halusin antautua kaikille rakkauden nautinnoille ja kiitin siitä kaikkia Pyhiä. Jos enkelini oli täällä ilman Herransa siunausta, rukoilin meille molemmille armoa.

 

Minä pidän siitä että historiallisissa romaaneissa saa edes jonkinlaista kertausta oman hataran muistin varassa oleviin faktoihin. Tämä kirja ei antanut sen suhteen juuri mitään. Aikakausi oli aistittavissa jonnekin keskiajalle, mutta ilman takakannen juonikuvauksen mainintaa vuodesta 1249 olisi tarkempi sijoittaminen jäänyt oman mielikuvan varaan. Wikipediasta lunttasin jälkikäteen, että normanni nimeltään Roger II oli vuonna 1130 yhdistänyt Sisilian ja Napolin Sisilian kuningaskunnaksi. Tästä Sisilian valtakaudesta oli kuitenkin tulossa lyhyt, sillä vuonna 1282 Sisilia tuli liitetyksi suurempaan Aragonian kuningaskuntaan.

 

Kirjan keskeinen juoni on Rosalian öiset kohtaamiset enkelinsä kanssa. Näiden tapaamisten lisäksi muita tapahtumia on aika niukalti, päivät ikään kuin kuluvat itsestään askareissa, tosin turhan hitaasti sillä Rosalia elää vain yöllisiä kohtaamisia varten ja toivoo että Salvatorea kuljettava laiva viipyisi vielä pitkään matkallaan. Harvoin olen lukenut kirjaa johon on saatu tämänkin verran sivuja ilman että niissä tapahtuu juuri mitään. Ainakaan mitään muuta kuin yöllisiä kohtaamisia enkelin kanssa.

 

Kirja on varsin romanttinen, suloinen, täynnä mausteita ja makeisia, yrttien tuoksua, sokeroituja hedelmiä. Tästä kuvailusta iso plussa!

Viittasin laihalle saraseenitytölle ja hän toi hieman häpeillen minulle oman ruukun. Ruukkuun oli valutettu viilennettyä nektaria, josta maistoin aprikoosin ja hunajan. Nektari oli paksua ja makeaa, ja arabialaiseen tapaan siihen oli lisätty hieman mausteita. Pohdin, mahtoivatko enkelit kyetä syömään ja juomaan. Tarujen mukaan jumalat nauttivat ambrosiaa ja nektaria, joka ei voinut hävitä maussaan meidän nauttimallemme. Jos enkeli kaipasi ravintoa, hän olisi kenties jo nälkäinen vietettyään luonani useita päiviä. Toivoin, että olisin voinut viedä ruukullisen virkistävää juomaa mukanani puutarhaan.

 

Kirjailijalla on romanttisen kuvaamisen taito hienosti hallussa, mutta mikäli hän kirjoittaa uuden romaanin toivoisin että siinä olisi taustalla reippaasti enemmän historian tapahtumia.

 

Kesäbingosta ruksaan kohdan Historiallinen.

 

Morre pettyi, Mai piti herkästä ja hellästä rakkaustarinasta mutta Titania ei pitänyt päähenkilöstä ollenkaan. 

 

Yhden miinuksen haluan vielä lisätä. Kirjan kansikuva! Eihän tuo hampputukkainen nainen jolla on hieman aasialaistyyppiset silmät näytä ollenkaan 1200-luvun etelä-eurooppalaiselta naiselta.



Maria Dueñas: Ommelten välinen aika

 

Maria Dueñas: Ommelten välinen aika

WSOY 2013, 624 sivua

Espanjankielinen alkuteos: El tiempo entre costuras 2009

Suomennos: Sari Selander

 

 

Madridissa varttuneen Sirin äiti oli ompelija yläluokkaisesta asiakaskunnasta koostuvassa salongissa. 12-vuotiaana Siri lopettaa koulunkäynnin ja pääsee harjoittelijaksi samaan salonkiin; hän tietää jo perivänsä äitinsä ammatin. Sirin aikuistuessa poliittiset kiistat ja vaihtuvat hallitukset aiheuttavat kuohuntaa joka aikaansaa lapun muotisalongin luukulle ja Sirin pitää löytää itselleen uusi ammatti. Sirin sulhanen josta on piakkoin tuleva hänen aviomiehensä, on juuri läpäissyt virkamieskokeen ja ehdottaa Sirille pyrkimistä samaan. Niinpä nuoret pitkän harkinnan jälkeen menevät ostamaan Sirin harjoittelua varten kirjoituskoneen. Tämä tapahtuma muuttaa Sirin elämän täysin, sillä hän ihastuu myymälän päällikköön ja karkaa tämän kanssa Marokkoon.

 

Kun Siriltä jalat alta vienyt Ramiro vie Siriltä myös kaiken mitä tyttö omistaa, jää Sirille paitsi tyhjä lompakko myös melkoinen hotellivelka maksettavaksi. Koska Siri ei osaa kuin ommella, mutta hyvin osaakin, hän perustaa Tetuániin pienen ompelimon velkansa hoitamiseksi. Uusien ystäviensä myötä Siri huomaa pian olevansa paljon enemmän kuin ylhäisön hoviompelija. Taustalla Espanjassa, josta Siri haluaisi saada äitinsä turvaan Marokkoon, riehuu sisällissota jonka päätyttyä Hitler alkaa vallata osia Euroopasta. Koska Siri haluaisi Espanjan pysyvän irti Hitlerin sodasta, hän tekee mitä tarpeen on, ja ryhtyy vakoojaksi.

 

Kertaus Espanjan sisällissodasta, mistä siinä olikaan kyse ja mikä puoli ajoi minkäkin laista asiaa, oli ihan paikallaan. Marokko tapahtumapaikkana oli viehättävän eksoottinen ja olisinkin toivonut että sitä olisi hyödynnetty paremmin. Samoin olisin mielelläni lukenut enemmän 1930-40 -lukujen muodista, ts. millaisia luomuksia Siri seurapiirikaunottarille loihti. Nyt ompelijan työ näyttäytyi lähinnä taustana Sirin vakoilijan toimille. Valitettavasti vakoilupuoli tuntui ylipäätään nousevan kirjan keskeiseksi teemaksi.

 

Epilogissa ja kirjailijan jälkisanoissa valotetaan kirjassa seikkailleiden poliitikkojen ja muiden toimijoiden (jotka ovat todellisia historian henkilöitä) jälkivaiheita. Sirin kaltaisia "tavallisia kansalaisia" on varmasti käytetty vakoojina ja monet kohtaukset Sirin salaisista toimista olivatkin mielenkiintoista luettavaa, mutta osa meni jo suorastaan överiksi ollakseen uskottavaa. Kenties niin oli tarkoituskin, kyseessä on kuitenkin seikkailupitoinen lukuromaani. Kerronta on erittäin sujuvaa ja vaikka meinasin väsähtää tarinaan yhdessä kohtaa (pitkän politiikkajakson aikana), jatko oli taas niin kiehtovaa etten meinannut malttaa laskea kirjaa kädestäni. Tapahtumien vauhti oli paikoitellen liki hengästyttävää; kun Sira kuljetti aika alkuvaiheissa suurta määrää aseita vartaloonsa kätekettynä mietin mihin tämä nuori nainen vielä päätyykään. 624 sivua vierähtivät nopeammassa tahdissa kuin olisin uskonut.

 

Kirjasta lisää mm. Kultturi kukoistaa sekä Nenä kirjassa -blogeissa.

Kesäbingohaasteessa ruksi yli 500-sivuisesta kirjasta.

 



Kesäkirjoja -sillä mitä olisikaan kesä ilman kirjoja?

 

 

 

Mitä olisikaan kesä ilman kirjoja?

 

Onneksi sitä ei tarvitse enempää miettiä, muutama harkittu varaus kirjastoautolle ja käynti upouudessa Lielahden kirjastossa tuotti näin mukavan saaliin :) Kuva on otettu eilen aamupäivällä ja Latvalan Välimatkan luin jo eilen, aloittelin siinä puolenpäivän jälkeen ja vaikka itselle jäi sellainen tunne, että ehdin tehdä kaikenlaista muutakin päivän mittaan, oli kirja silti luettuna ennen puoltayötä. Enpä muista koska viimeksi olisin lukenut kokonaisen kirjan yhdessä päivässä, fiilis oli huikea! :D Nukkumaan mennessä aloitin sitten Milla Keräsen Sisilian ruusun jonka halusin lukea vaikkei se niin mairittelevia arvioita ole blogeissa kerännytkään.

 

 

Odotan tuon lumipalloheisin kukkien avautumista niiiin paljon! Se oli lempikukkani aikoinaan mummun puutarhassa joten onhan se pitänyt kotiinkin istuttaa. Se kasvaa kiitollista vauhtia, olisiko se nyt viitisen kesää tuossa ollut ja se on jo päälle kaksimetrinen ja tuuhea kuin mikä :)

 

 

Kesäaikaan luen enimmäkseen paviljongissa, ellei ole liian kuumaa kuten tänään jo meinasi olla kun mittari näytti kolmeakymmentä. Alkukesän malli näyttää olevan joko turkasen kuuma tai pitkät puntit ja huppari, eli ellei ole 30 C putoaa lämpötila 16 C paikkeille. Kuvassa näkyy muutama lukuseuralaisistani. Meillä on nykyään 4 aikuista cockeria, kohta 3-kuinen cockeripentu, 3 aikuista cavalieria ja huomenna 4 kk täyttävä kultsuneitonen. Seuraa ja rapsuteltavia lukuhetkiin siis riittää :)

 

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen

 

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen

Bazar 2013, 376 sivua

Alkuteos: The Postmistress, 2010

Suomennos: Raija Rintamäki

 

 

 

Eletään vuotta 1940 Cape Codissa, Yhdysvaltain itärannikon itäisimmässä kolkassa. Nuori Emma on juuri mennyt vihille pikkukaupungin lääkärin kanssa ja samaisen kaupungin postinhoitaja, vanhapiika Iris on antanut itsensä ymmärtää, että huoltamonpitäjä Harry on hänestä kiinnostunut. Harry, joka on varma siitä, että jonain päivänä ennen kuin sota Euroopassa on päättynyt, Franklinin pikkukaupungin edustalla nähdään saksalaisten sukellusvene. Samaan aikaan amerikkalaistyttö Frankie on tekemässä radiolähetyksiä Lontoon pommituksista niin että kotona Yhdysvalloissakin tiedetään mitä Euroopassa tapahtuu. Näiden kolmen naisen vaiheiden sekä Harryn ja Emman lääkärimies Willin myötä seurataan Euroopan sotaa, mitä juutalaisille on kokoomisleirien myötä tapahtumassa ja liittyykö USA mukaan sotaan vaikka presidentti Roosevelt on luvannut ettei niin tapahdu.

 

Romaanissa pitäisi olla kaikki kohdallaan ollakseen erinomainen lukukokemus, joten ennakko-odotukseni olivat melkoiset. Alkua luinkin vielä hyvin kiinnostuneena ja odottavin mielin, mutta kun tapahtumat lähtivät rullaamaan minä jäin radan varteen. Frankie lähti pitkälle junamatkalle haastattelemaan niitä liikkeellä olevia ihmisiä, pääasiassa juutalaisia, minne he ovat menossa, mikä on heidän tarinansa. Heillä kun oli vain tietyn rajallisen ajan voimassa oleva kulkulupa jonka puitteissa piti päästä riittävän kauas. Moni halusi Amerikkaan, joko pohjoiseen tai eteläiseen, mutta kulkeminen oli hidasta, junat aina täynnä, aika kävi vähiin. Mutta ne kaikki ihmisten kokemukset ja se Frankien tuska tilanteessa jolle hän ei pysty tekemään muuta kuin tuomaan myös amerikkalaisten julkisuuteen mitä Euroopassa tapahtuu, oli niin alleviivaavaa että minua se alkoi jo ärsyttää. En pitänyt myöskään pakkomielteisesti saksalaisen sukellusvenettä odottavasta Henrystä enkä ymmärtänyt alkuunkaan mitä Iris hänessä näki. En myöskään tiennyt vielä takakannen suljettuanikaan mitä Emma koko romaanissa teki, muuta kuin oli se joku joka jäi kaipaamaan Williä jonka osuus kirjassa ei ollut järin kantava sekään. Tarinoiden yhteen kurominen ei mielestäni ollut erityisen onnistunut ja kirjan päätös aika lattea. Missä se postineidin grande finale oli? Kirjan puitteissa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta meillä oli nyt kirjailijan kanssa kovin erilainen maku siitä, miten näitä raameja aletaan täyttää.

 

Kirjasähkökäyrän Mai nautti kirjasta, mutta enimmäkseen se on saanut vähemmän maireita arvioita. Lisää voit lukea esim. Rakkaudesta kirjoihin sekä Kirjakammari -blogeista.

 

Kesäbingoon tulee ensimmäinen merkintä, vaihtoehtoja oli muutama, mutta ruksataan tuo Lainattu kirja.

 

 

Kesäbingo -kirjoilla tottakai!

 

 

 

Le Masque Rouge -blogin Emilie kutsuu kaikkia haastamaan itsensä mukaan Kirjabingoon!

Koska kaikkeen pitää lähteä mukaan niin toki tähänkin, varsinkin kun ensimmäinen ruutu saanee ruksinsa jo muutaman päivän kuluessa :)

 

Säännöt bingoon ovat seuraavan laiset:

 

Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.

* Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.

* Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.

* Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.

* Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.

* Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin)

 Tule sinäkin mukaan hauskaan kesäbingoon!