Jenni Linturi: Malmi 1917

 

Jenni Linturi: Malmi 1917

Julkaisija: Teos 2013, 206 sivua

 

 

Vuonna 1917 Malmi on yksi kuudesta maalaiskunnasta jotka yhdessä muodostavat Helsingin pitäjän. Huopasaari, Kulosaari ja Oulunkylä ovat omia maalaiskuntiaan, Haaga on kauppala ja kaiken kruununa on yksi kaupunki, Helsinki. Malmi on mustalaiskylä, jossa asuu myös suomenkielistä työväestöä ja ruotsinkielisiä tilallisia. Rautatieasemalla miliisit valvovat järjestystä ja junan tullessa Malmille konduktööri kuuluttaa Malm-Malmi. Varokaa taskuvarkaita ja kolmen kortin heittäjiä.

 

Venäjän maaliskuinen vallankumous on saavuttanut myös Suomen suuriruhtinaskunnan. Ympäri Suomea lakkoillaan ja työväestö vaatii 8-tuntista työpäivää. Työnväenliike saa nopeasti paljon uusia jäseniä ja pinnan alla kytee.

 

Malmi 1917 alkaa hökkelikyläläisten nälästä ja suuren työttömän väestönosan epäoikeudenmukaiseksi koetusta elintarvikkeiden jaosta. Oksan ukko poikineen on tullut lupalappujen ja aseiden kanssa hakemaan Grännaksen tilalta perunoita. Toinen perheen tyttäristä, Elisabeth Kranqvist eli Lettu näkee miten perheen mustalaispalvelija ammutaan. Virallisena totuutena Maatu on kaatunut vedenhakumatkalla ja menehtynyt saamiinsa vammoihin. Lettu itkee, Maatu on ainoa joka on koskaan pitänyt häntä sylissä. Isä sanoi, että heidän pitäisi kuivata silmänsä, kunnialliset naiset eivät itkeneet omia suruja.

 

Letun ja kunniattomaan ammattiin teatterin parrasvaloihin haluavan Ingeborg-siskon lisäksi tarinaa kerrotaan pitäjään saapuvan uuden apulaisnimismiehen kolmen pojan silmin. Suomenkielisen nimismiehen rooli on sovitella tilallisten ja "suomenkielisen roskaväestön" konflikteja; luokkaristiriitojen lisäksi Malmilla kuohuttavat kieliristiriidat. Kranqvistin tyttäret ja Puolakan pojat kohtaavat ja veljeksistä Oiva ihastuu ensin Lettuun, mutta rakastuu Ingeborgiin. Vanhin veli Antero on kiivaasti isänmaallinen, kieltäytyy vallan puhumasta ruotsiakin sillä suomen kieli on maailman kaunein kieli. Antero on uudella kotipaikkakunnalla heti mukana tapahtumissa ja Oiva seuraa perässä. Kiväärinkin joku vain lykkää kouraan eikä Oiva tiedä mitä sillä edes tekisi. Vanhemmille ei kerrota mitään yöllisistä seikkailuista, nuoret kapinoivat yhtä lailla vanhempiaan kuin yhteiskunnassa vallitsevia vääryyksiä vastaan. Oivaan rakastunut Lettu seuraa Oivaa minne vain poika tämän mukaansa huolii, vaikka haluaisikin olla poliittisesti puolueeton. Letustakin kuoriutuu pian suomalaisuusaatteen kaunein kukkanen joka löytää itsensä Esplanadilta jakamasta lentolehtisiä joissa pyydetään havaintoja nuoren suojeluskuntalaisen murhasta. Oivan pikkuveli on piirtänyt lentolehtiseen kuvan sikaporsas-miliisistä.

 

Suonet, suolet, sisäelimet, mitä isä sanoisi jos saisi tietää että hänen tyttärensä jakoi vieraille ihmisille aatetta kuin olisi kerjuulla. Näyttäisi ovea varmaankin. Silloin Letulle jäisi vain yksi kohtalo. Hänen olisi karattava Oivan kanssa vihille. Ehkä he lähtisivät Eurooppaan, eläisivät kuin boheemieläimet ja söisivät aamiaisensa italialaisilla kukkuloilla, Pariisin kaduilla. Tietenkin Oiva haluaisi mennä myös Berliiniin. Silloin Lettu sanoisi, että hän näkisi mieluummin maaseutua. Sitten he riitelisivät kiivaasti hotellihuoneessa. Oiva heittäisi tuhkakupin vihassa. Sirpaleet kimpoilisivat seinästä. Lettu painaisi päänsä käsiinsä. Silloin Oiva huomaisi typeryytensä ja laskeutuisi polvilleen Letun jalkoihin. Lettu syleilisi häntä ja itkisi. Eivätkä he enää lähtisi mihinkään vaan jäisivät hotelliin ja menisivät tunteistaan sekaisin.

 

206 sivuun mahtuu yllättävän paljon tapahtumia. Linturin tyyli kirjoittaa on hyvin tiivistettyä ja pelkistettyä ja lyhyet luvut vielä korostavat tätä. Yllättäen, aiheen ollessa näin rankka, teksti on paikoitellen suorastaan kaunista. Ilmeisesti lukijan on tarkoituskin tehdä runsaasti omaa ajatustyötä ja tulkita itse lisää rivien välistä. Kerronta on hyvin erilaista kuin romaaneissa yleensä ja alussa jouduin lukemaan muutamia kohtia uudestaan ymmärtääkseni mitä oikeastaan oli kerrottu. Olisin mielelläni lukenut tarinan pidempänä ja väljempänä, niin että päähenkilöihin olisi päässyt vielä paremmin sisälle. Erityisesti Anteron pään sisälle pureutuminen olisi kiinnostanut enemmänkin, samoin Ingeborgista ja sen ajan teatterimaailmasta lukeminen. Kirja herätti tässä tiiviissäkin muodossa paljon ajatuksia ja ilman muuta se kannattaa lukea jos ajanjakso juuri ennen kansalaissodan puhkeamista kiinnostaa.

 

Malmi 1917 on kuudes lukemani kirja Ihminen sodassa haasteeseen.