2 x kirja joka oli tarkoitus lukea aiemmin: Kaikki on kemiaa & Seurustelusalaliitto

Kaksi kärpästä -teemalla niputan tällä kertaa kaksi kirjaa, jotka "kaikki muut" ovat lukeneet jo vuosi pari sitten, ja niin oli minunkin pitänyt. Moni tällainen kirja painautuu ikuisen ehkä -pinon pohjalle nousematta enää milloinkaan päivänvaloon, mutta näiden kahden aika tuli vielä.

Kirjat ovat tällä kertaa Bonnie Garmusin esikoinen jolla on ihanan pirtsakka kansi, sekä Ilona Tuomisen Seurustelusalaliitto.

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa

Tammi, 2022

Lukija: Maija Lang

Kesto: 14 h 3 min

Elizabeth Zott, huijaripastorin tytär ja ammatiltaan kemisti, oli jotain erikoista 1960-luvun Yhdysvalloissa. Naisen rooliksi kemian laitoksella ei sopinut tutkija, vaan kahvinkeittäjä ja puhtaaksikirjoittaja, kunnes nainen menisi naimisiin, hoitaisi kotia ja alkaisi synnyttää lapsia puolisolleen, joka toki saattoi olla kemisti. Elizabeth ei mahtunut tähän muottiin. 

Hän kuitenkin rakastui ja alkoi seurustella, muuttipa radikaalisti yhteen miehen kanssa vaikkei naimisiin tahtonutkaan, eikä synnyttää lapsia. Miesystävänsä hengen vieneen onnettomuuden jälkeen Elizabeth huomasi kuitenkin olevansa raskaana.

Potkut saaneen Elizabethin oli pärjättävä, ja elätettävä myös tyttärensä Madeleine. Epätoivo saa hänet tarttumaan epätoivoisiin tarjouksiin, ja silloin Elizabeth päätyi televisioon.

"Rouva Zott" syrjäyttäisi "iltapäivän notkahduksen" ohjelmapaikalla laimeaa suosiota saavuttaneen pellen, ja alkaisi opettaa kotirouville, miten valmistetaan ravitsevia aterioita. 

Kanavajohtajan odotukset eivät olleet suuret. Naisten tehtävä televisiossa oli hymyillä ja esiintyä tiukoissa vaatteissa.

”Ei ainuttakaan käyttökelpoista vaatetta”, Elizabeth sanoi Walter Pinelle KCTV:n puvustamosta tultuaan. ”Kaikki leningit olivat ihonmyötäisiä. Kun minusta otettiin viime viikolla mitat, puvustaja näytti tekevän hyvää työtä, mutta taisin erehtyä. Miehellä on jo ikää. Hän taitaa tarvita lukulasit.”

”Itse asiassa”, Walter sanoi ja työnsi kädet taskuihinsa näyttääkseen rennolta, ”leninkien kuuluukin olla tiukkoja. Kamera lihottaa, ja sitä häivytetään tiukoilla vaatteilla. Vatsa sisään ja kumpu piiloon. Siihen tottuu hämmästyttävän nopeasti.”

”En pystynyt hengittämään.”

”Lähetys kestää vain puoli tuntia. Sen jälkeen voit hengitellä niin paljon kuin huvittaa.”

”Jokaisella sisäänhengityksellä verenkiertoon siirtyy happea; joka uloshengityksellä keuhkoista poistuu soluhengityksessä vapautunutta hiiltä ja vetyä. Jos keuhkot eivät pääse toimimaan normaalisti, koko prosessi vaarantuu. Syntyy tukoksia. Verenkierto heikkenee.”

Walter vaihtoi taktiikkaa. ”Tuskinpa sinä haluat näyttää lihavalta.”

”Että mitä?”

”Televisiokuvassa – älä nyt loukkaannu – näytät tankkerilta.”

Elizabethin leuka loksahti. ”Walter”, hän sanoi. ”Ymmärrä tämä. Minä en aio käyttää niitä vaatteita.”

Walterin leukaperät kiristyivät. Tulisiko koko jutusta mitään? Hän yritti keksiä, miten saisi Elizabethin pään kääntymään, kun kanavan oma orkesteri alkoi harjoitella uusinta kappalettaan. Se oli Kuudelta syömään -sarjan tunnussävelmä – pirteä pieni rallatus, joka oli tehty hänen tilauksestaan. Tanssijalkaa kutkuttava modernin cha-cha-chan ja palohälytyksen yhdistelmä kuulosti Walterin pomon sanojen mukaan siltä kuin Lawrence Welk olisi johtanut orkesteria amfetamiinipäissään.

”Mitä tuo kammottava mekkala on?” Elizabeth ärähti.

Kun Elizabeth vihdoin värvättiin televisioon juontamaan ohjelmaa Kuudelta syödään, kirja oli edennyt jo yli puolenvälin, joten se alkoi huomattavasti kauempaa kuin olin osannut takakansitekstistä odottaa. Kiinnostavan prologin jälkeen palattiin pitkäksi aikaa ajassa taaksepäin Elizabethin opiskeluaikoihin ja siihen miten hän tapasi miesystävänsä, ja kuten minusta tuntui, hirvittävän pitkästyttävään ja yksityiskohtaisesti kuvattuun soutuharrastukseen. Kun vihdoin päästiin televisioon, kirjasta tuli paljon hauskempi ja viihdyttävämpi. Taustalla oli kuitenkin vakavampia elämänkohtaloita ja odottamattoman koskettava loppu, joten mikään chick lit tyyppisesti hauska kirja ei ollut silloinkaan. Kaiken kaikkiaan aika erilainen kirja mitä osasin odottaa, mutta ihan ok kuitenkin. 

*****

Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto

Bazar, 2023

Lukija: Kati Tammensola

Kesto: 12 h 33 min

Muutaman hetken päästä turkulaisesta Sannista tulisi Rouva Max Sarén. Hän saattoi jo kuvitella miltä tuntuisi upottaa varpaansa Malediivien hiekkaan edessä olevalla häämatkalla. 

Kun Max sitten jättää hänet hetken mielijohteesta aivan kirjaimellisesti alttarille, ei Sanni alkuun tiennyt miten elämänsä järjestäisi. Ihan kuin kaikki ei olisi ollut riittävän kurjaa muutenkin, Max jätti hänet entisen tyttöystävänsä Erikan takia. Kävi ilmi, että niillä kahdella oli ollut eestaas seilaamista jo pidemmän aikaa. Viime hetkellä Erika oli taas halunnut Maxin omakseen, ja he olivat palanneet yhteen. Samalla Sanni menetti kotinsa, Maxin upean ja modernin älytalon.

Ratkaisuksi tuli leskeksi jääneen papan idea tyhjillään olevasta puutalokorttelin asunnosta, joka oli aikoinaan ollut Sannin mummola. Hän kotiutui naapurustoonsa nopeasti, niin ihania ihmisiä siellä oli yksi toisensa jälkeen, paitsi yksi Koistinen, Sannin papan ikäinen jöröttäjä, jolla oli jostain syystä papan kanssa sukset ristissä. 

Sanni sai kuitenkin huomata, että hän menetti erossa valtaosan ystävistään Maxin "kannattajiin" ja joutui ikävien juorujen kohteeksi; kuinka hän oli muuttanut maalle ja haalinut kissalauman (no okei, olihan hän ottanut eläinsuojeluyhdistyksestä kolme kissaa poistamaan yksinäisyydentunnetta).

Sannille ehdotettiin liittymistä eroryhmään, ja vertaistukea hän todellakin kaipasi. Hän pelkäsi kuitenkin törmäävänsä johonkin tuttuun Turussa, joten Sanni hyppäsi Helsingin junaan ja meni siellä kokoontuvan ryhmän tapaamiseen. Vaan miten sattuikaan, samassa ryhmässä oli Erikan jättämä miesystävä Jukka! Heidän tutustumisensa sai aikaan seurustelusalaliiton: he esittäisivät rakastuneensa ja olevansa onnellisia yhdessä. 

Seurustelusalaliitto oli oikein hauska ja viihdyttävä paketti! Siinä oli myös kivoja twistejä, eikä se pituudestaan huolimatta junnannut paikoillaan. Olen kuunnellut kirjailijalta aiemmin toisen hänen trillereistään, joka ei ollut erityisemmin mieleeni vaikka Lappiin sijoittuikin, eli kyseessä on Huutoon vastaa kaiku vain. 

Seurustelusalaliitto aloittaa samalla uuden sarjan, joten Sannista (ja oletettavasti Jukasta) kuullaan vielä. 

Nyt kun vilaisin äänikirjapalvelusta, niin seuraava osa ilmestyy jo toukokuun lopussa, mutta siinä onkin pääosassa ihan toinen, samassa puutalokorttelissa asuva vanhempi naishenkilö. Ehkä ihan hyvä näin!