Sivut

Sivut

perjantai 9. helmikuuta 2024

Paula Hotti: Murha Ylämaalla


Paula Hotti: Murha Ylämaalla
Otava, 2024
Lukija: Anni Tani
Kesto: 9 h 52 min


Hääkuvaaja Amy oli työkeikalla Skotlannin suosituimmassa linnassa löytäessään seinälle ripustetun ruumiin. Apulainen Matt kopsahti pyörtyneenä lattialle ja löi päänsä kaatuessaan.

Carlos Carrera, rikosylikonstaapeli Edinburghista, oli lomaillut tässä samassa tietyssä hotellissa ensimmäisen kerran jo parikymmentä vuotta sitten ja palannut nuorikkonsa kanssa vuosittain. Heidän erostaan oli jo aikaa, mutta Carlos palasi saarelle mielellään itsekseen. Hänet tunnettiin, hänen työtään ja taitojaan arvostettiin, ja kuten hän arvasikin, hänen osaamistaan kaivattiin murhatutkimuksen käynnistämiseen. 

Hotellin omistajat Lady ja Lordi McMurray olivat muuttaneet rapistumassa olleen maalaiskartanon bed & breakfastiksi,  ja heidän tyttärensä Rosa sittemmin tyylikkääksi hotelliksi ravintoloineen. Vielä suurempi vetonaula oli ehkä Lady itse, sillä hänen punomansa murhatarinat olivat tehneet hänestä suositun rikoskirjailijan.
Rosa ja hänen miehensä Oliver olivat tutustuneet yliopistolla. Käytyään ensimmäisen kerran saarella Oliver oli rakastunut ei vain Rosaan, vaan koko seutuun. Mentyään naimisiin he olivat alkaneet johtaa hotellia ensin Rosan vanhempien rinnalla, sitten kaksin kohti uutta, menestyksekkäämpää tulevaisuutta, mutta hotellin omistivat edelleen Rosan vanhemmat mikä asetti tiettyjä rajoituksia.

Amyn kämppis, Ylämaalla asumisesta haaveillut suomalainen Halla, oli kokkina hotellin ravintolassa. Hän tapaili nuorta paikallista komistusta, Kieran O'Callahania, joka on uraansa aloitteleva poliisi.

Barbara ja Benjamin Hutton lomailivat iäkkään isänsä Timothyn kanssa hotelliin kuuluvassa järvenrantamökissä. 
Samana päivänä kun linnasta löytyi ruumis, oli Timothy lähtenyt vaellusreitille kahden bordercolliensa kanssa. Koirat palasivat myöhemmin hotellille ilman isäntäänsä, mikä herätti välittömän huolen, mitä nyt Barbara ja Benjamin tuntuivat suhtautuvan isän katoamiseen yllättävänkin huolettomasti...

Ylämaalla murhia tapahtui harvoin, saati näin brutaaleja. Ruumiin pää oli leikattu irti ja ruumis nostettu seinällä olevan peuranpään jatkeeksi, kuin se olisi käänteinen kentauri. Takkaan oli sytytetty tuli, joka oli alkanut sulattaa pakastimessa säilytettyä ruumista. 
Mikä oudointa, ruumiin esille ripustamisen tapa oli täysin kopioitu Ladyn kirjoittaman rikosromaanin juonesta.

Murha Ylämaalla aloittaa uuden dekkarisarjan, joka on nimetty Hallan mukaan. En ymmärtänyt miksi.
Heti alussa esiteltiin melko hurja määrä henkilöitä nopeaan tahtiin tiputellen, mikä teki kuuntelun aloituksesta haastavaa. Kuka tämä henkilö olikaan, mikä näiden suhde oli ja niin edelleen. Juonellisesti alku oli melko lupaava, mutta ihmissuhdemättöä oli aika tavalla dekkariksi, jopa minun makuuni, ja minähän odotan että sitä on. Lopussa kaikki tarjoiltiin kovin valmiiksi pureskeltuna, eli kaikki selitettiin puhki. Come on, lukijat eivät ole niin tyhmiä etteivätkö mitään oivalla, lisäksi dekkareista pitävillä on taipumusta nauttia siitä kun saa itse hoksata jotain.

Miksi sitten sarja on nimetty juuri Hallan mukaan? Nainen oli niin vähän mukana tapahtumissa, että hädin tuskin muistin tämän olemassaoloa, ennen kuin aika lopussa. Carlosin nimikkosarjahan tämä olisi aivan selkeästi, mutta kun ei ole, niin tarkoittaako se sitä, ettei Carlos ole mukana seuraavissa osissa?

Lukija sai minut huokailemaan. Hän äänsi Oliverin välillä kuten Oliver, välillä Olivar, ja McMurrayt olivat "mäkmörit" kovin paksulla suomalaisella ööllä ja ärrällä mikä sattui omaan korvaani. Myöskin "kysy Amylta" oli "eimilta" eikä "eimiltä" mikä kuulostaa sekin hassulta. Meillä olisi ääntämisen puolesta hyvin samanlainen nimi Eini, eikä sitäkään äännetä Einilta. Näin vähän aikaa sitten Helmet-haasteen keskusteluryhmässä kommentin, jossa kirjoittaja ihmetteli miten te kestätte kuunnella mitään käännöskirjallisuutta äänikirjoina, kun nimet ja paikat äännetään niin päin mäntyä, ja siksi hän ei kestä äänikirjoja. Mikä muuten on tämä juttu, että suomalaiset kirjailijat ovat alkaneet sijoittaa kirjojaan Suomen ulkopuolelle? Ymmärrän kyllä muualla asuvat, kuten Vera Valan tai Satu Rämön. Kuka ulkomaalainen kirjoittaisi vastaavasti Suomesta, ja niin että faktat on kunnolla tarkastettu, Nimim. En koskaan unohda sitä brittiläistä joulukirjaa, jonka suomalainen miespäähenkilö, mielenkiintoisesti nimetty Stellan Virtaseksi, puhui englantia kuulostaen lähinnä hengästyneeltä italialaiselta. Lukija olisi voinut kuunnella ensin muutaman kunnon rallienglantivideon up in the ass of Timo. Sori, oli pakko! (Ja jos nuorisolaiset ei tiedä, niin esim YouTubesta löytyy ihan tuolla haulla!)

10 kommenttia:

  1. Yritin kuunnella tätä, mutta kesken jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä kyllä mitenkään kuumottelemaan jäänyt, että koska toinen osa saadaan. Nähtäväksi jää päättyykö se luureihin, riippuu varmaan todella paljon juonikuviosta.

      Poista
  2. Tämä on houkutellut minua kauniin kantensa ja kiinnostavan miljöön takia, mutta jokin on tökkinyt, enkä ole kirjaan tarttunut. Kenties olen uumoillut esittämiäsi puutteita. Harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kauheasti päädy suosittelemaan, tiedän että sullakin sitä lukujonoa on ihan riittävästi... Mutta toisaalta yksi tykkää, toinen ei, joku tykkää aina kuitenkin 😊

      Poista
  3. Kirja ei kyllä alkanut kiinnostaa lainkaan, koska itse en nimenomaan jaksa ihmissuhdemättöjä. Tai toki ihmissuhteet kiinnostavat, koska ovathan ne olennainen osa elämää, mutta käsittelytapa tietysti ratkaisee. Mitään triangelidraamoja sun muita sutinoita en jaksa.

    Paula Hotti on asunut Skotlannissa ja työskennellyt siellä jossain laaturavintolassa. Hän on tietokirjailija ja matkajournalisti eli sinänsä ymmärrän, miksi on sijoittanut romaaninsa Skotlantiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok! Eli kysymys kuuluisikin paremmin kuka muuttaisi Suomeen ja kirjoittaisi dekkarinsa täältä? Taitaa vaan tuo muuttotappio olla kovempi 😅

      Poista
    2. Olin niin utelias, että tsekkasin kirjan Goodreadissa ja joku Skotlannissa myös asunut suomalainen oli kirjaa kommentoinut. Hän koki, että kirja on varsin suomalainen toisin sanoen paikalliset henkilöhahmot vaikuttavat lähinnä suomalaisilta eikä briteiltä. Itse en osaa kantaa ottaa, koska en ole kirjaa lukenut.

      En tiedä kauan Hotti on Skotlannissa asunut, mutta toisesta kulttuurista ns. sisältäpäin kirjoittaminen kun itse on muualta on aika haastavaa. Itse kohottelin kulmiani Katja Ivarille (venäläistaustainen kirjailija, joka on asunut ainakin Yhdysvalloissa ja asuu kai nyt Pariisissa), joka sijoitti historiallisen dekkarinsa Suomeen. En kyllä näin suomalaisena kokenut kirjaa erityisen suomalaisena. Ivar on kirjoittanut sarjaan jatkoakin ja olen ajatellut lukea häntä lisää ihan vain siksi, että voin pyöritellä silmiäni (joo, olen kaamea). :D Katja Ivar ei ole koskaan asunut Suomessa, mutta on kuulemma käynyt joitakin kertoja, hmmm. :D

      Poista
  4. Jotenkin tuo Ylämaa houkuttelee tässä mutta enpä nyt kuitenkaan oikein tiedä… Pitää mietiskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Skotlanti oli se tietty juttu tässä mikä minutkin sai sen valkkaamaan.

      Poista
  5. Mun pitää kyllä lukea tää ihan vaan huumorilla, koska tykkäsin Hotin esseekokoelmasta niin paljon.

    VastaaPoista