Tässä paketissa on kirjoja, jotka olisivat mielestäni kivaa luettavaa tai kuunneltavaa kesähelteille, vaikka riippumatossa tai laiturilla köllöttelyyn. Mukavaa fiilistä ja aika kevyitä siis, muttei mitään ihan täysin höttöä,
Ensin lennetään Englannista Rivieralle, sitten palataan Lontooseen ja sieltä Yhdysvaltain itärannikolle. Viimeinen kirja, Gillian Harveyn The Riviera House Swap, vie taas Ranskaan mutta englanniksi, sillä sitä ei ole suomennettu, ainakaan vielä. Harveylta ilmestyi ensimmäinen kirja suomeksi huhtikuussa, sen nimi on Linna Ranskasta ja menoksi.
***
Lorraine Brown: Parisuhderetriitti
Jentas, 2025
Lukija: Lotta Merenmies
Kesto: 11 h 18 min
Scarlett Green ja Theo Winters olivat kirjoittaneet yhdessä menestysromaanin, joka oli heidän ensimmäinen ja viimeinen yhteistyönsä. Kustantaja olisi toivonut sille jatkoa, mutta sellainen oli mahdotonta, sen enempää Scarlett ei ollut suostunut tapahtumia avaamaan. Scarlett oli myöhemmin julkaissut kaksi romaania, jotka eivät myynniltään pärjänneet edes yhteensä tuolle vuosien takaiselle projektille. Samoin oli käynyt Theon kirjoille, joten kustantaja asetti heille vaatimuksen kirjoittaa yhdessä toinen romaani. Vauhdittaakseen prosessia heille oli varattu kahden viikon kirjailijaretriitti Etelä-Ranskasta.
Kun he pääsivät hotelliin, kävi ilmi että agentti oli tehnyt varausvirheen. Kirjailijaretriitti olisi vasta myöhemmin, ja heidät oli sen sijaan ilmoitettu parisuhderetriitille. Kai sitäkin kestäisi paremman puutteessa, ja olihan ympärillä sentään Cannes ja Ranskan Rivieran ihastuttavat pikkukylät. Theo vain oli edelleen yhtä sietämätön!
“Olette upea pari”, Renee sanoi seuraten Theoa silmillään täysin häpeilemättä.
"Kirjoitamme yhdessä, Renee”, mutisin.
“Scarlett, me kaikki näemme kyllä, mitä teidän välillänne on meneillään”, hän totesi.
“Minulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut”, väitin. Siis mitä? Oliko koko ryhmä juoruillut selkiemme takana?
“Aijaa, no luulenpa, että on”, Renee sanoi suu hymyssä.
Olikohan Renee jotenkin kyennyt näkemään mieleeni? Niihin totaalisen sopimattomiin fantasioihin, joita olin jo pari päivää pyöritellyt. Ja jos hän oli kyennyt, niin kykenikö Theo?
No, fantasioille tulisi nyt loppu, vannoin itselleni. Mutisin hyvästit Reneelle ja lähdin uimaan kohti portaita. Nyt pitäisi vain hioa näyttelijäntaitojani, jotta onnistuisin teeskentelemään koko loppumatkan, että vihasin Theoa yhä yhtä syvästi kuin laskeutuessani Nizzan kentälle viikkoa aiemmin. Se olisi kyllä melkoisen vaikeaa, kun tietäisin hänen olevan viereisessä huoneessa, eikä välillämme olisi kuin ohuen ohut seinä sekä ovi, jonka lukon sai auki molemmilta puolilta.
Parisuhderetriitti oli hauskaa kuunneltavaa. Lotta Merenmies oli minulle lukijana ihan uusi tuttavuus, mutta kuuntelin häntä ihan mielelläni. Olen muutaman hänen lukemansa kirjan merkannut suosikkeihin, joten jatkossa tulee vastaan ehkä useamminkin. Esimerkiksi tuo Gillian Harveyn suomennos on hänen lukemansa.
***
Annie Darling: Unelmia ja uskallusta vintageputiikissa
#2 Vintageputiikki
Tammi, 2025
Lukija: Rosanna Kemppi
Kesto: 10 h 46 min
Elämä on juhla. Pukeudu sen mukaisesti.
- Audrey Hepburn
(Spoileri ykkösosasta:
Sophie, josta kerrotaan osassa yksi, oli lähtenyt Australiaan isänsä Johnnon kanssa, ja viettänyt vuoden kierrellen uusien sukulaistensa luona ja työskennellyt mahtavassa vaatekaupassa Sydneyssä. Niin uskomatonta kuin se olikin, hänen isänsä, joka ei ollut ikuisuuksiin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa, asui edelleen näiden lammastilalla eikä pitänyt kiirettä Lontooseen paluulla.)
Sophien sisarpuoli ja paras ystävä Cressida Collins oli ollut kohta puolitoista vuotta töissä vintageputiikissa, ja nautti edelleen työstään. Oli ihanaa havaita, miten hänen korjailemansa vintagemekot toivat uusien käyttäjiensä parhaat puolet esiin. Hän oli myös kehittänyt pienen sivutyön, hän bongaili rikkinäisiä vintagevaatteita kirpputoreilta ja myi asut ne korjattuaan omassa Etsy-shopissaan.
Cress oli seurustellut poikaystävänsä Colinin kanssa 16-vuotiaasta lähtien. Molemmat asuivat edelleen vanhempiensa luona, koska se oli ollut ainoa mahdollisuus säästää oman kodin ostamisen käsirahaan. Kun Cressille selviää, että Colin on sen sijaan kerryttänyt levykokoelmaansa, hän saa miehestä tarpeekseen.
Onneksi uusi rakkaus on ihan lähellä... Miles kuuluu elokuvaporukkaan, josta tulee vintageputiikin asiakas heidän tarvitessaan sopivaa vaatetusta tekeillä olevaan elokuvaan. Samalla Cressidan pitää myös opettaa pääosan esittäjä, joka ei osannut edes nappia kiinnittää, ompelemaan elokuvassa uskottavan näköisesti. Aluksi Cress ei pidä tästä sivutyöstä ollenkaan, hän on riittävän kiireinen muutenkin, mutta huomaa pian saaneensa uuden ystävän. Hän lupautuu myös ompelemaan eräälle asiakkaalle mittatilausleningin, ja huomaa saavansa enemmänkin tilauksia.
Darling osaa kyllä sujuvasti kirjoittaa näitä hauskoja ja viihdyttäviä chick lit / feelgoodeja. Tapahtumia riittää kuten aina hänen kirjoissaan.
***
Elin Hilderbrand: Joutsenlaulu
Bazar, 2025
Lukija: Meri Nenonen
Kesto: 14 h 49 min
Nantucketin poliisipäällikkö Ed Kapenash oli jäämässä eläkkeelle pitkän työuran jälkeen. Hän oli muuttanut mantereelta saarelle 35 vuotta sitten, kun poliisipäällikön virka oli tullut hakuun.
Nantucket oli kuin pikkukaupunki, paitsi että se oli viidenkymmenen kilometrin päässä keskellä avomerta, minkä vuoksi töitä ei päässyt samalla tavalla pakoon. Asetelma oli hankala jopa lomakauden ulkopuolella, ja Edin toimiessa poliisipäällikkönä väkimäärä oli tuplaantunut. Kesäkuun tullen saari räjähtää aina kesäasukkaista, lyhytvuokraajista ja päiväretkeläisistä, joista osa haluaa välttämättä vuokrata kulkupelikseen skootterin, vaikka ei tiedä alkuunkaan, miten sellaisella ajetaan. Saarella on liikennettä ja päivittäisiä pysäköintisakkoja jaettavana, ja niiden lisäksi kaupunkien ja hienostoalueiden etuoikeutetut nuoret muotihuumeineen ja etuoikeutettuine asenteineen ryppyilevät virkavallalle.
Kun perhe ja ystävät olivat juhlimassa Ediä ravintolassa ja eläkkeeseen oli aikaa vaatimattomat sata tuntia, tulee soitto johon on pakko vastata. Saarelle kesän alussa muuttaneiden Bull ja Leslie Richardsonin hulppea talo (ostohinta 22 miljoonaa dollaria) on palanut maan tasalle sillä välin, kun he olivat olleet purjehtimassa. Veneellä oli ollut enemmänkin väkeä, ja maissa huomattiin, että heidän assistenttinsa Coco oli kadonnut. Coco ja Edin tytär Kacy olivat ystävystyneet saapuessaan kesän alussa Nantucketiin samalla lautalla, joten Kacy oli syystäkin huolissaan.
Kirjassa on kiehtova ja koukuttava rakenne, sillä vuoroon eletään päivää jolloin ökytalo palaa ja Coco katoaa, ja vuoroon kiritään kiinni aikaa kesän alusta tuohon onnettomuuspäivään.
Näkökulmia on monia, Coco on paljon äänessä mutta myös Nantucketin seurapiireihin kuuluvat ihmiset, sillä Leslie haluaa tutustua heti kaikkiin joilla on merkitystä. Bullin kanssa he järjestävät hulppeita teemajuhlia yksi toisensa perään, aluksi niihin kutsutaan koko kerma, sitten aina vähemmän vieraita. Niin Leslie saa kaipaamansa huomion; ketkä saavat kutsun juhliin jonne kaikki haluavat? Mutta lukija tietää, että kesän lopulla, kun tapahtuu tulipalo ja Coco katoaa, Leslien fanijoukko ei olekaan enää kummoinen. Mitä kesän mittaan tapahtuu, siinä on tämän kirjan toimiva koukku.
Joutsenlaulun juonikuvauksesta ei käynyt millään tapaa ilmi, että kirja on osa Nantucketiin sijoittuvaa kokonaisuutta, jonka viimeinen osa se on, eli tietäen tämän nyt kuuntelisin kirjat eri järjestyksessä. Toisaalta, ei tämä haitannut siinä mielessä, että henkilöihin tutustui kyllä hyvin eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että heitänpä Joutsenlaulun kesken ja alan kuunnella aiempaa osaa. Toimii siis aidosti itsenäisenä osana.
Hilderbrandin kirjoja haluan ehdottomasti kuunnella enemmän, vertaisin tyyliä lähinnä Liane Moriartyn tai Taylor Jenkins Reidin kirjoihin, eli ei niinkään perus feelgoodia vaan ihan "oikeita romaaneja".
***
Gillian Harvey: The Riviera House Swap
Boldwood Books, 2024
Lukija: Lucy Scott
Kesto: 8 h 21 min
Nina on aina ollut varman päälle pelaaja, mutta saatuaan 40-vuotissyntymäpäivänään kuusi onnittelukorttia ja avioeropäätöksen, hän päättää että nyt saa riittää.
Ei sillä etteikö Rory olisi ollut hyvä aviomies, turvallinen valinta, joskin mies ei ollut halunnut lapsia joista Nina haaveili edelleen.
He olivat tavanneet ensimmäisenä vuonna yliopistossa ja pitäneet yhtä siitä saakka. Ninalla ei siis ehtinyt olla montaakaan rakkausjuttua ennen Rorya, mutta oli ollut yksi aivan erityinen...
Ninan tärkeitä juttuja, näpit irti! luki sen laatikon päällä, jonne hän oli tallettanut teinimuistojaan, mukaan lukien ihanan Pierren kuvat ja kirjeet. He olivat tavanneet kielikurssilla jonne Nina oli lähtenyt parhaan ystävänsä Bessin kanssa, kun he olivat seitsemäntoista. Rakkaus oli ollut niin suurta, että Nina ja Pierre olivat päättäneet pitää yhteyttä ja seuraavana kesänä Nina palaisi Ranskaan ja he voisivat olla yhdessä loppuikänsä. Kotona Englannissa arki iski kuitenkin vasten Ninan kasvoja ja ajatus vanhemmille puhumisesta oli tuntunut vaikealta. Muutamien kirjeiden jälkeen yhteydenpito oli hiipunut, vaikka Pierre oli pyytänyt häntä epätoivoisesti vielä vastaamaan.
Mitä jos Nina olisi ottanut riskin ja palannut Pierren luo? He saattaisivat olla nyt naimisissa, heillä olisi ehkä lapsia..? Pierren kuvan katseleminen pakotti Ninan tekemään epätoivoiselta tuntuvan nettihaun, mutta aina kun Nina lisäsi rajaavia yksityiskohtia, miesten määrä kävi vähemmäksi, kunnes hän tajusi tuijottavansa 23 vuotta vanhempaa Pierreä. Hänen Pierreään.
Bess piti ajatusta matkasta Ranskaan sinänsä hyvänä, mutta että etsiä käsiinsä teinitytön ihastus ja odottaa... jotain?
Ninan nähtyä kodinvaihtoilmoituksen häntä oli kuitenkin mahdoton pysäyttää, ja niin Nina lähti kuukaudeksi Pierren kotikylään Provenceen lähelle Nizzaa, ja Jean Luc tuli hänen kotiinsa Lontoon liepeille. Perillä hän tutustui Jean Lucin sisareen joka asui huolettomasti pakettiautossa, sekä huoltamoa pitävään komeaan veljeen, jotka yhdessä auttoivat häntä tapaamaan Pierren "ihan sattumalta". Ei Nina sentään miltään stalkkerilta halunnut vaikuttaa.
Minä tykkään näistä kodinvaihtojuonista, kuten elokuvassa The Holiday jonka monen muun tavoin olen nähnyt kohtalaisen monta kertaa. Tämä oli omassa genressään oikein kiva, seikkailua, heittäytymistä ja rakkautta. Kodinvaihto sinänsä oli harmi kyllä vain syy millä Nina saatiin Ranskaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti